P.S. Adam on rauhoittunut Ronjan jäljiltä, viimeisen kolmen päivän aikana se on lähinnä lepäillyt ja vain yksi merkkauspisu on tullut :) Oletetusta astumispäivästä tulee pian viikko täyteen, parin viikon päästä tiedämme onko pentuja odotettavissa!
torstai 28. tammikuuta 2010
Hempeilyä
Kyllä meillä pojat osaavat keskenäänkin hempeillä :) Tai lähinnä Adam hempeilee ja Eetu sietää sitä ;) Adam on niin hellä pieni poika!
P.S. Adam on rauhoittunut Ronjan jäljiltä, viimeisen kolmen päivän aikana se on lähinnä lepäillyt ja vain yksi merkkauspisu on tullut :) Oletetusta astumispäivästä tulee pian viikko täyteen, parin viikon päästä tiedämme onko pentuja odotettavissa!
P.S. Adam on rauhoittunut Ronjan jäljiltä, viimeisen kolmen päivän aikana se on lähinnä lepäillyt ja vain yksi merkkauspisu on tullut :) Oletetusta astumispäivästä tulee pian viikko täyteen, parin viikon päästä tiedämme onko pentuja odotettavissa!
maanantai 25. tammikuuta 2010
Kun Ronja kylään tuli
Onpa taas pitkä aika siitä, kun viimeksi päivitin blogia! Viime viikko meni yhdessä hullunmyllyssä, mutta nyt ehkä pikkuhiljaa elämä taas normalisoituu... Toivottavasti! Tässä nyt pieni raportti viime viikon tapahtumista, varutukaa piiiiitkään selostukseen :D
Adam sai viikko sitten tiistaina kylään morsiamensa Ronjan. Neito oli aloitellut juoksuaan jo sunnuntaina ja kun kiima maanantaina lähti pontevasti käyntiin, alettiin etsiä Ronjalle kyytiä Espoosta Jyväskylään. Se löytyikin hyvin nopeasti heti tiistai-illalle, kiitos vielä Katjalle ja Jukalle kyydin järjestämisestä!
Ennen Ronjan tuloa sisustin nuorelle parille sviitin yläkerran kylpyhuoneeseen. Heti saavuttuuaan Ronja pääsikin tutustumaan "lemmenpesään", ja puoli tuntia uusia hajuja ihmeteltyään tyttö oli jo aivan kuin kotonaan! Mahdoton kehräys alkoi käydä ja jo ensimmäisenä iltana kiima antoi merkkejä olemassaolostaan. Ronjan kotiuduttua päästin Adamin tutustumaan morsmaikkuunsa. Poika oli heti innolla mukana jutussa ja yritti lähes samantien selkään! Ronja oli kuitenkin tiukkana; murisi, sähisi ja antoi tassua jos poikaystävä tuli liian lähelle.
Ensimmäisen illan tunnelmia
Ronjan ärhäkkyydestä huolimatta jätin nuorenparin yöksi tutustumaan toisiinsa. Aamulla tilanne oli pitkälti sama; Ronja nökötti aina jossain Adamia korkeammalla murisemassa, ja tassu heilui. Ruoka maistui Ronjalle hyvin, ja itse lähdin päiväksi kouluun jättäen pariskunnan keskenään. Illalla tilanne oli jo vähän muuttunut parempaan suuntaan; kiima otti selvästi otettaan Ronjasta, eikä se jaksanut enää ärhennellä niin paljon.
Seuraava, eli keskiviikon-torstain välinen yö, oli raju ja kovaääninen. Yön tapahtumista ei ole muuta tietoa kuin kovaa ärähtelyä ja aamulla Adamin karvatukkoja lattialla. Ilmeisesti yli-innokas nuoriherra olisi halunnut käydä jo asiaan, mutta Ronja oli eri mieltä... Ja turpaan oli poikaraukka saanut! Molemmat olivat kuitenkin aamulla ihan kunnossa ja Ronja varsin hyväntuulisen oloinen.
Torstaina iltapäivällä Ronja alkoi olla jo leppynyt, päästi Adamin pesemään korviaan ja haistelemaan hännänalta. Illan tullen alkoi olla jo muutakin toimintaa; todistin muutamia astumisharjoituksia, Ronja oli siis kovasti peppu pystyssä ja Adam yritti roikkua selässä. Eipä siitä ensikertalaisten tekniikalla oikein mitään vielä tullut, yritykseksi jäi!
Harjoitukset eivät kauan kestäneet, Adam oli nimittäin koko torstain varsin noivea ja väsynyt. Arvelen sen olleen uupunut parin päivän valvomisesta; tuskin nukkumisesta oli tullut mitään, kun Adam vartoi ärhäkkää morsiantaan. Torstaina iltamyöhään mennessä oli tapahtunut kuitenkin jotain mystistä, sillä pari oli rakastunut! Torstai-ilta meni sydän sykkyrällä katsellessa kissojen hellittelyä, toistensa kilpaa pesemistä ja vierekkäin nukkumista. Kuinka hellyyttävää!
Seuraava yö ja perjantaipäivä meni aika pitkälti samoissa merkeissä; hellittelyä, lepäilyä, välilä laiskoja astumisyrityksiä... Ronjan kiima nousi joka päivä aina illalla, päivät ne lähinnä nukkuivat tai vain katselivat toisiaan. Välillä näytti, että Adamin kiinnostus ei jaksanut pysyä yllä, siispä pariskunta sai välillä viettää tuntejakin erillään toisistaan. Silloin alkoi kyllä aina järkyttävä huutaminen molemmilta puolilta vessanovea, ja kyllä sitten taas nautittiin kun päästiin yhteen.
Perjantai-lauantaiyönä ei sviitistä kuulunut mitään sen kummempaa. Aamulla siellä oli kuitenkin kaikki matot yms mytyssä ja ympäri seiniä, että tiedä sitten mitä olivat puuhailleet! Lauantaina meillä oli siskoni kihlajaisjuhlat joten viikonloppu oli kaikenakikkiaan hyvin levoton. Tästä huolimatta kissat elivät varsin rentoa elämää huoneessaan, ja sieltä kuului lauantai-illan aikana muutama rääkäisykin!
Astumisharjoitus, Adam on todella närkästynyt häiriöstä :D
Sunnuntai koitti, ja tuli Ronjan aika lähteä kotiin. Hanne tuli aamupäivällä hakemaan sitä, katsottiin paperit kuntoon ja sitten kissoja katsomaan. Adam näytti anopille vielä todistukseksi pari astumisyritystä, jotka tyssäsivät siihen että Ronja ei oikein enää jaksanut :D Yhtään varmaa astumista emme siis valitettavasti nähneet, pari rääkäisyä vain kuului... Ei kauhean aktiivista porukkaa siis ainakaan, ja häveliästä menoa kun eivät ihmisten nähden suostuneet hommaa loppuun viemään ;) Nyt täytyy toivoa parasta, muutaman viikon päästä tiedämme onko pikkuisia odotettavissa!
Ronjan lähdettyä Adamin elämä on ollut yhtä kurjuutta! Se on huudellut rakkaansa perään ja etsinyt joka paikasta. Illalla ja yöllä jo välillä nukkuikin, mutta muuten todella levotonta on meno ollut, huutelua ja kusen lentämistä. Tänään Adam oli pistänyt koulussa ollessani aivan ranttaliksi, ei siitä nyt sen tarkemmin muuta kuin että lasinsirujakin sain siivota, kun eräs oli taulu lennätetty alas... Toivotaan, että tilanne tästä taas pian normalisoituu ja Adam pääsee järkytyksestään yli.
Toivon niin, että tästä syntyisi nyt pikku-Ronjia ja pikku-Adameita <3 Hyvin mahdollista on kuitenkin, että ensikertalaisilla ei ole tekniikka ollut ihan kohdillaan... Pian se tiedetään, ja sitten varmaan vaan uusintayritystä kehiin!
Adam sai viikko sitten tiistaina kylään morsiamensa Ronjan. Neito oli aloitellut juoksuaan jo sunnuntaina ja kun kiima maanantaina lähti pontevasti käyntiin, alettiin etsiä Ronjalle kyytiä Espoosta Jyväskylään. Se löytyikin hyvin nopeasti heti tiistai-illalle, kiitos vielä Katjalle ja Jukalle kyydin järjestämisestä!
Ennen Ronjan tuloa sisustin nuorelle parille sviitin yläkerran kylpyhuoneeseen. Heti saavuttuuaan Ronja pääsikin tutustumaan "lemmenpesään", ja puoli tuntia uusia hajuja ihmeteltyään tyttö oli jo aivan kuin kotonaan! Mahdoton kehräys alkoi käydä ja jo ensimmäisenä iltana kiima antoi merkkejä olemassaolostaan. Ronjan kotiuduttua päästin Adamin tutustumaan morsmaikkuunsa. Poika oli heti innolla mukana jutussa ja yritti lähes samantien selkään! Ronja oli kuitenkin tiukkana; murisi, sähisi ja antoi tassua jos poikaystävä tuli liian lähelle.
Ensimmäisen illan tunnelmia
Ronjan ärhäkkyydestä huolimatta jätin nuorenparin yöksi tutustumaan toisiinsa. Aamulla tilanne oli pitkälti sama; Ronja nökötti aina jossain Adamia korkeammalla murisemassa, ja tassu heilui. Ruoka maistui Ronjalle hyvin, ja itse lähdin päiväksi kouluun jättäen pariskunnan keskenään. Illalla tilanne oli jo vähän muuttunut parempaan suuntaan; kiima otti selvästi otettaan Ronjasta, eikä se jaksanut enää ärhennellä niin paljon.
Seuraava, eli keskiviikon-torstain välinen yö, oli raju ja kovaääninen. Yön tapahtumista ei ole muuta tietoa kuin kovaa ärähtelyä ja aamulla Adamin karvatukkoja lattialla. Ilmeisesti yli-innokas nuoriherra olisi halunnut käydä jo asiaan, mutta Ronja oli eri mieltä... Ja turpaan oli poikaraukka saanut! Molemmat olivat kuitenkin aamulla ihan kunnossa ja Ronja varsin hyväntuulisen oloinen.
Torstaina iltapäivällä Ronja alkoi olla jo leppynyt, päästi Adamin pesemään korviaan ja haistelemaan hännänalta. Illan tullen alkoi olla jo muutakin toimintaa; todistin muutamia astumisharjoituksia, Ronja oli siis kovasti peppu pystyssä ja Adam yritti roikkua selässä. Eipä siitä ensikertalaisten tekniikalla oikein mitään vielä tullut, yritykseksi jäi!
Harjoitukset eivät kauan kestäneet, Adam oli nimittäin koko torstain varsin noivea ja väsynyt. Arvelen sen olleen uupunut parin päivän valvomisesta; tuskin nukkumisesta oli tullut mitään, kun Adam vartoi ärhäkkää morsiantaan. Torstaina iltamyöhään mennessä oli tapahtunut kuitenkin jotain mystistä, sillä pari oli rakastunut! Torstai-ilta meni sydän sykkyrällä katsellessa kissojen hellittelyä, toistensa kilpaa pesemistä ja vierekkäin nukkumista. Kuinka hellyyttävää!
Seuraava yö ja perjantaipäivä meni aika pitkälti samoissa merkeissä; hellittelyä, lepäilyä, välilä laiskoja astumisyrityksiä... Ronjan kiima nousi joka päivä aina illalla, päivät ne lähinnä nukkuivat tai vain katselivat toisiaan. Välillä näytti, että Adamin kiinnostus ei jaksanut pysyä yllä, siispä pariskunta sai välillä viettää tuntejakin erillään toisistaan. Silloin alkoi kyllä aina järkyttävä huutaminen molemmilta puolilta vessanovea, ja kyllä sitten taas nautittiin kun päästiin yhteen.
Perjantai-lauantaiyönä ei sviitistä kuulunut mitään sen kummempaa. Aamulla siellä oli kuitenkin kaikki matot yms mytyssä ja ympäri seiniä, että tiedä sitten mitä olivat puuhailleet! Lauantaina meillä oli siskoni kihlajaisjuhlat joten viikonloppu oli kaikenakikkiaan hyvin levoton. Tästä huolimatta kissat elivät varsin rentoa elämää huoneessaan, ja sieltä kuului lauantai-illan aikana muutama rääkäisykin!
Astumisharjoitus, Adam on todella närkästynyt häiriöstä :D
Sunnuntai koitti, ja tuli Ronjan aika lähteä kotiin. Hanne tuli aamupäivällä hakemaan sitä, katsottiin paperit kuntoon ja sitten kissoja katsomaan. Adam näytti anopille vielä todistukseksi pari astumisyritystä, jotka tyssäsivät siihen että Ronja ei oikein enää jaksanut :D Yhtään varmaa astumista emme siis valitettavasti nähneet, pari rääkäisyä vain kuului... Ei kauhean aktiivista porukkaa siis ainakaan, ja häveliästä menoa kun eivät ihmisten nähden suostuneet hommaa loppuun viemään ;) Nyt täytyy toivoa parasta, muutaman viikon päästä tiedämme onko pikkuisia odotettavissa!
Ronjan lähdettyä Adamin elämä on ollut yhtä kurjuutta! Se on huudellut rakkaansa perään ja etsinyt joka paikasta. Illalla ja yöllä jo välillä nukkuikin, mutta muuten todella levotonta on meno ollut, huutelua ja kusen lentämistä. Tänään Adam oli pistänyt koulussa ollessani aivan ranttaliksi, ei siitä nyt sen tarkemmin muuta kuin että lasinsirujakin sain siivota, kun eräs oli taulu lennätetty alas... Toivotaan, että tilanne tästä taas pian normalisoituu ja Adam pääsee järkytyksestään yli.
Toivon niin, että tästä syntyisi nyt pikku-Ronjia ja pikku-Adameita <3 Hyvin mahdollista on kuitenkin, että ensikertalaisilla ei ole tekniikka ollut ihan kohdillaan... Pian se tiedetään, ja sitten varmaan vaan uusintayritystä kehiin!
tiistai 12. tammikuuta 2010
Mamman hiano poika!
Olimme sunnuntaina Adamin kanssa SUROKin talvinäyttelyssä Helsingin Wanhassa Satamassa. Päivä oli pitkä ja raskas, lähtö oli n. klo 5 aamulla ja takain kotona olimme illalla klo 22. Lähtö kuitenkin ehdottomasti kannatti, päivä oli todella mukava ja antoisa!
Adamin arvosteli itse mettiksiä kasvattava, ruotsalainen tuomari Eva Porat. Itse olin myös kyseisellä tuomarina assarina koko päivän. Aamu lähti vähän hitaanpuoleisesti käyntiin ja kaikenlaista sählinkiä arvostelun aikana riittikin. Adamin arvosteluvuoro oli noin puolessa välissä, ja tuomari tuntui kovin tykkäävän meidän pikkupojasta! Seuraavia asioita tuomari kirjoitti:
Tyyppi: Ex propotions, strong bone
Pää: Ex triangle, ex straight profile, nice forehead, nice chin
Silmät: Ex size & shape. Ex look!
Korvat: Large, ex set, ex shape
Turkki: EX texture, in ex condition. Lovely warm colour
Häntä: Ex long & bushy
Kunto: Ex condition & temper
Yleisvaikutelma: EX presented for show!
Arvostelutulos: CAC BIV-adult NOM
Kehuja Adam sai siis erityisesti tyypistään ja turkinlaitosta, kannatti siis pestä taas kolmella eri aineella ja harjailla sitä pitkään lauantai-iltana ;) Lisää kokoa tuomari olisi Adamille toivonut aivan kuten minäkin, mutta uskoi sen tulevan ajan kanssa. Adamilla oli kaksi sertikilpailijaa; molemmat suuria, 5-6 kg ja meitä useamman kuukauden vanhempia poikia. Tuomari oli kuitenkin sen verran tykästynyt Adamin päähän ja turkkiin, että meille irtosi EX1 ja ensimmäinen serti(CAC)! Adam oli myös värin paras aikuinen, VP-BIV.
Adam jatkoi myös tuomarin parhaan valintaan, jossa vastassa oli kaksi isoa ja komeaa kollia, raggari ja siperiankissa-urokset. Tuomarilla oli myös useita muita uroksia, mutta se ei ottanut kaikkia TP-valintoihin. Itseäni vähän nauratti viedä tuo luikero sinne isojen kollien sekaan, mutta niin vaan Adam voitti, ollen siis tuomarinparas, TP-NOM :) Päivän kokonaistulos oli siis EX1 CAC BIV NOM, varmaan sanomattakin on selvää että olen todella ylpeä Adamista, tämä oli sen ensimmäinen aikuisten luokan näyttely!
Adam käyttäytyi koko päivän todella kauniisti, se ei ole moneen, moneen kuukauteen käyttäytynyt näyttelyissä yhtä nätisti! Yhtään sähinöitä tai murinoita ei kuulunut koko aamupäivänä. Tuomarinpöydällä se vähän aluksi venkosi käsittelystä, mutta sitten rentoutui ja makoili tyytyväisenä pöydällä. Huomatkaa myös setelissä maininta Ex temper ;) Vertailuissa Adam oli pääasiassa nätisti, vaikka vähän välillä rimpuilikin.
Päivän päätteeksi Adamin tie olisi käynyt paneeliin. Päätin kuitenkin olla poikaa sinne viemättä ja vetää sen pois, koska uskon että tässä vaiheessa se olisi ollut vain ikävä ja pelottava kokemus. Paneelipaikka oli todella rauhaton ja epämukava kissojen kannalta; lasikatto peilasi, pöydät olivat kolisevalla lavalla todella lähellä tuomarihäkkejä ja yleisöä, hallissa kävi kova veto ja se oli meluisa. Olen tyytyväinen päätökseeni jättää Adam viemättä paneeliin, keskustelin asiasta myös tuomarin kanssa ja hän tuntui ymmärtävän, etten halua kiusata herkässä vaiheessa olevaa nuorta kollia. Ja tuskinpa paneelissa olisi ollut mitään pärjäämismahdollisuuksiakaan, siellä isojen ja oikesti aikuisten kollien seurassa ;)
Adam "toteutti itseään" näyttelyssä tehokkaasti, merkaten tuomarihäkin kahdeksan (8) ja oman häkkinsä 3-4 kertaa :D Tästä huolimatta se on täällä kotona ollut varsin rauhallinen, eilen tuli vain yksi merkkauspisu ja tänään ei toistaiseksi yhtään!
Kuvia en itse näyttelyssä ehtinyt ottaa, mutta muutama kuvaaja räpsi Adamista arvostelun/vertailuiden aikana kuvia, niitä siis odotellessa!
Huom! Kotisivujen päivitykset laahaa, googlepages ei ole toiminut nyt yli viikkoon, sivut siis kyllä toimivat mutta muokkaamaan en pääse... Toivotaan, että tilanne korjaantuu pian.
Adamin arvosteli itse mettiksiä kasvattava, ruotsalainen tuomari Eva Porat. Itse olin myös kyseisellä tuomarina assarina koko päivän. Aamu lähti vähän hitaanpuoleisesti käyntiin ja kaikenlaista sählinkiä arvostelun aikana riittikin. Adamin arvosteluvuoro oli noin puolessa välissä, ja tuomari tuntui kovin tykkäävän meidän pikkupojasta! Seuraavia asioita tuomari kirjoitti:
Tyyppi: Ex propotions, strong bone
Pää: Ex triangle, ex straight profile, nice forehead, nice chin
Silmät: Ex size & shape. Ex look!
Korvat: Large, ex set, ex shape
Turkki: EX texture, in ex condition. Lovely warm colour
Häntä: Ex long & bushy
Kunto: Ex condition & temper
Yleisvaikutelma: EX presented for show!
Arvostelutulos: CAC BIV-adult NOM
Kehuja Adam sai siis erityisesti tyypistään ja turkinlaitosta, kannatti siis pestä taas kolmella eri aineella ja harjailla sitä pitkään lauantai-iltana ;) Lisää kokoa tuomari olisi Adamille toivonut aivan kuten minäkin, mutta uskoi sen tulevan ajan kanssa. Adamilla oli kaksi sertikilpailijaa; molemmat suuria, 5-6 kg ja meitä useamman kuukauden vanhempia poikia. Tuomari oli kuitenkin sen verran tykästynyt Adamin päähän ja turkkiin, että meille irtosi EX1 ja ensimmäinen serti(CAC)! Adam oli myös värin paras aikuinen, VP-BIV.
Adam jatkoi myös tuomarin parhaan valintaan, jossa vastassa oli kaksi isoa ja komeaa kollia, raggari ja siperiankissa-urokset. Tuomarilla oli myös useita muita uroksia, mutta se ei ottanut kaikkia TP-valintoihin. Itseäni vähän nauratti viedä tuo luikero sinne isojen kollien sekaan, mutta niin vaan Adam voitti, ollen siis tuomarinparas, TP-NOM :) Päivän kokonaistulos oli siis EX1 CAC BIV NOM, varmaan sanomattakin on selvää että olen todella ylpeä Adamista, tämä oli sen ensimmäinen aikuisten luokan näyttely!
Adam käyttäytyi koko päivän todella kauniisti, se ei ole moneen, moneen kuukauteen käyttäytynyt näyttelyissä yhtä nätisti! Yhtään sähinöitä tai murinoita ei kuulunut koko aamupäivänä. Tuomarinpöydällä se vähän aluksi venkosi käsittelystä, mutta sitten rentoutui ja makoili tyytyväisenä pöydällä. Huomatkaa myös setelissä maininta Ex temper ;) Vertailuissa Adam oli pääasiassa nätisti, vaikka vähän välillä rimpuilikin.
Päivän päätteeksi Adamin tie olisi käynyt paneeliin. Päätin kuitenkin olla poikaa sinne viemättä ja vetää sen pois, koska uskon että tässä vaiheessa se olisi ollut vain ikävä ja pelottava kokemus. Paneelipaikka oli todella rauhaton ja epämukava kissojen kannalta; lasikatto peilasi, pöydät olivat kolisevalla lavalla todella lähellä tuomarihäkkejä ja yleisöä, hallissa kävi kova veto ja se oli meluisa. Olen tyytyväinen päätökseeni jättää Adam viemättä paneeliin, keskustelin asiasta myös tuomarin kanssa ja hän tuntui ymmärtävän, etten halua kiusata herkässä vaiheessa olevaa nuorta kollia. Ja tuskinpa paneelissa olisi ollut mitään pärjäämismahdollisuuksiakaan, siellä isojen ja oikesti aikuisten kollien seurassa ;)
Adam "toteutti itseään" näyttelyssä tehokkaasti, merkaten tuomarihäkin kahdeksan (8) ja oman häkkinsä 3-4 kertaa :D Tästä huolimatta se on täällä kotona ollut varsin rauhallinen, eilen tuli vain yksi merkkauspisu ja tänään ei toistaiseksi yhtään!
Kuvia en itse näyttelyssä ehtinyt ottaa, mutta muutama kuvaaja räpsi Adamista arvostelun/vertailuiden aikana kuvia, niitä siis odotellessa!
Huom! Kotisivujen päivitykset laahaa, googlepages ei ole toiminut nyt yli viikkoon, sivut siis kyllä toimivat mutta muokkaamaan en pääse... Toivotaan, että tilanne korjaantuu pian.
torstai 7. tammikuuta 2010
Paluu arkeen
Lomissa on se huono puoli, että ne loppuvat aina liian nopeasti. Meille arki koitti tänään rajusti klo 7 aamulla, kun herätyskello pärähti soimaan... Siinä oli huumori vähissä. Onneksi tämä viikko on vain kaksipäiväinen, huomenna pyörähdän viisi tuntia koulussa ja sitten alkaa viikonlopun vietto!
Tämä jakso on sikäli rento, että itselläni on vain 5 kurssia ja kaikki ovat ihan mukavia. Niskassa kuitenkin painavat vähän päälle 2 kk päästä koittavat kemian kirjoitukset, joihin tietysti pitäisi ankarasti valmistautua. Etenkin kun itselleni kemia on se ehdottomasti vaikein aine koulussa, jostain kumman syystä!
Adam ei sekään taida kemiasta tajusta hölkäsen pöläystä, lienee tullut mammaansa ;)
Viikonloppuna irrottaudutaan taas kuitenkin hetkeksi arkitouhusta, ja pyörähdetään Helsingissä näyttelyssä! Vuorossa on siis SUROKin talvinäyttely Wanhassa Satamassa, paikalla olemme Adamin kanssa sunnuntaina 10.1. Odotan itse vähän "kauhulla" tuota näyttelypaikkaa, en ole itse siellä ikinä käynyt, mutta kuulemma se on todella ahdas ja esim. parkkipaikkoja on vaikea löytää. Saa nyt nähdä, näyttelytilanteet kun on muutenkin viimeaikoina olleet turhan jännittäviä tuon erään pikku kiukuttelijan takia.
Adamilla oli eilen vuorossa pesu, ja poika ottikin sekä kylvyn että kuivauksen varsin nätisti :) Turkki näytti eilen ihan hyvältä, mutta nyt se on järjettömän sähköinen, saa siis nähdä millaiseen kuntoon ehtii mennä ennen sunnuntaita. Adam on ensi kertaa aikuisten kissojen sarjassa eli luokassa 9, kisaamme siis ensimmäisestä sertistä! Saa nähdä kuinka käy, allekirjoittanutta jo vähän etukäteen hävettää viedä keskenkasvuista, todella pientä, äärettömän laihaa ja puolivillaista kissaa näytille. :P Saa nähdä mitä ruotsalainen tuomaritäti, Eva Porat, on mieltä meidän "aikuisesta kollista"! Itse myös assaroin kyseisellä tuomarilla.
Mitä taas tulee morsianasioihin, niin niiden suhteen Adamilla vaikuttaisi olevan varsin hyvä tilanne ;) Kuvankaunis tyttöystävä Ronja (IC Slytiger's Primrose, NFO as 03 24) aloittelee Espoossa kiimaansa! Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, Ronja tulee näyttelyn jälkeen meidän kyydissämme tänne Jyväskylään viettämään treffejä Adamin kanssa. Sulhasmies käy jo kuumana ja sviitin sisustusta suunnitellaan!
Suunnitelmasta lisätietoja löytyy kotisivuiltamme, Adamin morsiansuunnitelmat
Pakkasenkirpeää loppuviikkoa kaikille, toivottavasti monia tapaamme näyttelyssä sunnuntaina!
Kuten kuvasta näkyy, arkeen palaaminen on ollut varsin rankkaa myös pojille...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
