Herrakissa otti merkkipäivänsä iän tuomalla arvokkuudella. Juhlimme täysien ruokakuppien muodossa, sen kummempaa lahjaa en Eetulle keksinyt, kun tuota tavaraakin alkaa jo olla ihan riittävästi :D Kesällä ehkä juhlitaan Eetun synnyinseudulla sitten vielä tuttujen ihmistenkin kesken.
En sanoisi Eetua missään nimessä vanhaksi kissaksi, eikä vuosia siitä omaan silmääni vielä juurikaan huomaa, lukuunottamatta vaivaavia hampaita. Hampaiden hoidon suhteen tilanne on vähän hankala, sillä Eetu ei kipuile ollenkaan. Joulukuussa kokeiltiin antaa sille kipulääkettä ja seurata muuttuuko käyttäytyminen (eli siis olisiko sillä ollut jotain kipukäyttäytymistä mitä ei olla huomattu), mutta ei ainakaan havaittavaa muutosta ollut. Eetun voi kuitenkin aivan mainiosti, meno on välillä vauhdikkampaa kun Adamin, ja sen ruokahalu on pysynyt ennallaan - järkyttävän suurena siis! Paino on saatu kuitenkin pysymään hallinnassa. Eetu hakeutuu entistä enemmän syliini nukkumaan ja yötkin se nukkuu sängyssä. Kesällä Eetu pääsee taas hammastarkastukseen ja ajattelin samalla ottaa siitä maksa-, munuais- ja kilpirauhasarvot, ihan kaiken varalta. Ikääntyvillä kissoilla yleensä juurikin nuo elimet alkavat ensimmäisenä krenaamaan.
Eetu on ilokseni ollut muutamilla Jyväskylän reissuillamme nyt todella hyvä matkustaja. Johtuneeko osittain siitä että että matkustavat Adamin kanssa nykyään usein samassa boksissa, tai sitten ei muuten vaan koe autossakaan mouruamista enää tarpeelliseksi. Niin tai näin, tämä on hyvä juttu sen kannalta, ettei tarvitse miettiä stressaako "vanhus" matkoistamme liikaa. Harkitsin alkuvuodesta jopa sen ilmoittamista näyttelyyn, mutta jäi sitten kuitenkin tekemättä. Katsotaan jos vielä joskus johonkin lähellä olevaan, pieneen näyttelyyn. Aktiivinäyttelykissaa Eetusta ei tietenkään enää tule, saa olla komea ja ylväs ihan täällä kotioloissa :-)
Onnea mamman rakas Pörrikissa, toivotaan että ikä on vielä pitkään vain numeroita <3
Seuraavassa postauksessa sitten Adamin jännittäviä kuulumisia...
