Hyvää joulua!

Iloista joulua kaikille tutuille ja kissaystäville!

Mukana meidän joulumenoissa on ihmisten lisäksi neljä karvaista perheenjäsentä: Eetu, nimipäiväsankari Adam sekä vierailevat tähdet Alexander ja Madeleine. Vilinää ja vilskettä siis riittää!

Kuvassa parin vuoden takainen kuva perheen suloisimmasta joulutontusta.
Kyseessä siis Alex, PR FI*Kalicalanin Halti Tuiskupää, NFO d

Vuoden loppu tuo uusia suunnitelmia

Ja niin se ehätti jo joulukuuhun! Tästä blogista näyttäisi olevan tulossa vain kuukauden välein päivitettävä... Mutta parempi kai sekin kun ei mitään, vai?! ;)

Kissaharrastustoiminnan suhteen elelemme hiljaiseloa, eli mitään sen kummempia ei ole tapahtunut. Näyttelyitä on mennyt ja tullut, ja olen seuraillut niitä täällä kotosalla netin ja puhelimen välityksellä. Pojat ovat olleet varsin tyytyväisiä tähän käytäntöön :D Uusiakin näyttelysuunnitelmia kuitenkin on! Pistin lippulappuset menemään Surokiin tällä viikolla, sinne mennään Adamin kanssa lauantaiksi. Kartoittelen vielä tilannetta ja mahdollisesti ilmoittaudun myöhemmin myös sunnuntaiksi. Saa nähdä missä kunnossa Adam silloin on, karvaa ainakin on alkanut nyt tippua. Toivotaan että edes pari haituvaa ja massaa on tallella tammikuun lopussa, onhan Adam jo luokassa 3!

Marraskuun lopussa oli Oulun suunnalla iloinen perhetapahtuma, kun Adamin sisko Helmi (CH FI*Kalicalanin Amitie, NFO n 22) synnytti 5 tervettä pikkutyttöä :) Adamista tuli siis eno, ja ylpeänä ollaan katseltu pikkuisten kuvia yhdessä netistä! Toivottavasti jossain vaiheessa pääsen myös moikkaamaan pentulaumaa <3

Sukulaispentujen ihastelu on tietysti taas herättänyt ajatukset siitä, että pitäisiköhän niitä pikku-Adamkissojakin jossain vaiheessa saada maailmaan... Kevät on minulle kirjoitusten ja erityisesti pääsykokeeseen lukemisen takia aika hektistä aikaa, eli näyttelyissä tuskin tullaan kovin paljoa käymään. Toisaalta Adam olisi tuskin kunnossakaan näyttelyihin, eli ehkäpä olisi hyvä aika treffailla vähän tyttöjä. Mutta katsellaan mihin suuntaan asiat kehittyvät, tai onko yksikään hurmaava mettislady yleensäkään kiinnostunut meidän pusupojasta ;)

Pusupojasta tulikin mieleeni, että Adam on ollut erityisen hellyydenkipeä viime aikoina. Johtuneeko se sitten siitä, että pakkasten takia ulkoilu on vähentynyt ja tekemistä on vähemmän, siksi pitää sitten nyysätä mamman jaloissa :D Eräs aamu huvitti hieman, kun heräsin ja avasin silmäni ja ensimmäisenä kateeni kohtasi Adamin uskollisesti tapittavat silmät! Se istui rintakehäni päällä ja odotti että mamma herää, mahtava hyrinä alkoi heti <3 Adam on tottunut tiettyyn (valtaisan suureen) määrään pusuja halituksia päivän mittaan, ja aina jos se kokee jääneensä vaille hellyyttä, niin närkästys kyllä osoitetaan. Adamilla on ihana piupiu -ääni ja se toisinaan esim. hyppää tähän tietokoneelle näppiksen eteen ja tulee puskemaan naamaa: "Nyt silityksiä!"

Siinä missä Adam käy vielä jonkin verran tarhassa ulkoilemassa, on Eetu jo lähes kokonaan sisähorroksessa :D Se on ollut ihmeen suopea Adamia kohtaan viime aikoina, näin iän tullen se yrmyasenne taitaa lopullisesti sulaa pois. Välillä ne voi löytää hellästi pesemästä toisiaan tai jopa nukkumasta vierekkäin, ja yhteiset painimatsit ja matonrullaustalkoot käydään, kuten tähänkin asti, useaan kertaan päivässä. On hienoa todistaa kahden kissan vilpitöntä ystävyyttä, ja vasta kun näitä on kaksi niin ymmärtää, miten yksin Eetu oli ennen Adamin tuloa. Mutta kolmatta en edes harkitse, kaksi on täydellisen harmoninen ja helppohoitoinen kokonaisuus ;)

Hauskaa joulun odotusta kaikille!

Reissausta ja marraskuun aloitus

Vaikea uskoa, että nyt on jo marraskuu! Toisaalta on mukavaakin, kun aika kuluu, tämä vuosi voisi jo pikkuhiljaa loppua ja kevään odottelu alkaa... Abiturientti yrittää jaksaa vääntää nämä viimeisetkin kurssit ja kuukaudet, keväällä pääsee sentään keskittymään vaan olennaiseen eli kirjoituksiin ja niiden jälkeen pääsykokeeseen lukuun :D

Lokakuu meni hujahduksessa. Viikon 42 olimme syyslomareissulla Sisiliassa, Italiassa. Pojat viettivät lomaviikkonsa Oriveden lähellä Jellonan kissahotellissa. Kiitos Eliselle, joka piti kissoista hyvää huolta! Ne vaikuttivat varsin tyytyväisiltä oloonsa kun kävimme ne sieltä hakemassa, Eetu ei olisi halunnut lähteä ollenkaan kotiin, johtuniko sitten hyvästä ruokatarjoilusta ;) Adam hyrisi koko matkan ja loppupäivän aivan valtavasti - eli ainakin sillä oli tainnut olla mammaa aikamoinen ikävä! Onneksi näitä pitkiä viikon reissuja ei ole kovin usein, ikävä oli nimittäin molemminpuolinen <3

Arkeen paluu oli rankkaa, Suomen syksy on niin masentava! Etenkin nyt kun kelloja käännettiin niin tuntuu olevan kokoajan pimeää. Jostain sitä energiaa pitäisi kuitenkin repiä. Kissatkin ovat olleet väsyneemmän oloisia, vaikka kyllä edelleen vedetään välillä sellaista rallia että meinaa sohvakin kaatua :D Olen suunnitellut uuden, kattoon asti olevan kiipeilypuun ostamista, jotta Adam pääsisi toteuttamaan paremmin itseään.

Viime viikolla kävimme Eetun kanssa Eläinklinikka Tähdessä vuositarkastuksessa ja rokotuksilla. Voi miten Pörri hurmasikaan! Klinikan väki oli haltioissaan Eetun kehrätessä, tarpoessa ja kelliessä eläinlääkärin pöydällä. Kuulemma kissapotilaat harvoin käyttäytyvät niin ;) Eläinlääkäri tarjoutui viemään Pörrin kotiinsa, mutta mammapa ei pappakissastaan suostunut luopumaan. Rokotus tuli kankkuun ja terveeksi kissaherra kuitattiin - sydämen kuuntelu ei tosin ihan täysin onnistunut kehräyksestä johtuen. Hampaatkin tutkittiin ja muut olivat hyvässä kunnossa lukuunottamatta sitä yhtä FORL-hammasta. Sekin oli mennyt itseasiassa parempaan suuntaan siinä mielessä, että nyt se on lähes kokonaan peittynyt, eikä ainakaan enää ole kipeä, jos tähän asti olisi ollutkin. Syy, miksi sitä ei ole lähdetty poistamaan on siis se, että Eetu ei ole millään tavalla (syömiskäyttäytymisen muutoksilla tms) osoittanut, että se olisi kipeä. Se on sen verran pieni hammas, että näyttäisi nyt peittyvän sitten itsekseen, eli poistoa ei ollenkaan tarvita, ellei mitään uutta nyt ilmene. Muita hampaita seuraillaan, toivonmukaan Eetu saa pitää ne kaikki vielä pitkään!

Muuta sen ihmeempiä ei ole tapahtunutkaan. Näyttelyt ovat tosiaan tällä hetkellä tauolla, eikä niitä täällä Suomessa tänä vuonna järjestetäkään enää kuin yksi. Näyttelysuunnitelmia alkuvuodelle olen alkanut jo hahmotella, katsotaan miten käy... :)

Syksyinen kuva Adamista!

Grand International Champion

Tämän vuoden näyttelyt on lusittu, eli ehkä tämän jälkeen blogiin ilmestyy muitakin, kuin näyttelypostauksia :D Tässä kuitenkin lyhyt kertaus kahdesta viimeisimmästä näyttelypäivästä.

18.9. olimme Saarijärvellä Kes-Kisin esittelynäyttelyssä/match show'ssa. Mukaan piti ensin lähteä vain Eetu, Adamin tiiviin näyttelykalenterin vuoksi. Adamin suhtauduttua viime aikoina näyttelyihin niin rennosti, pakkasin lopulta kuitenkin molemmat pojat boksiin. Ja hyvä että otin! Eetu hurmasi, tottakai, kotiseudullaan, ja oli näyttelyn Valloittavin Veteraani. Adamkin järjesti hienolla esiintymisellään varsinaisen yllätyksen ollen kahdeksan kissan joukosta näyttelyn paras pitkäkarvauros ja yleisön suosikki -äänestyksessä täpärästi toinen! Esittelynäyttelyt tuntuvat siis sopivan meille, eiköhän niissä jatkossakin silloin tällöin käydä :D





Viikko sitten olimme sitten ihan oikeassa, meidän osaltamme vuoden viimeisessä näyttelyssä. Suuntana siis Seinäjoki ja Pohkisin näyttely. Adamia tuomaroi hurmaava Lene Glem, kenellä myös assaroin. Hän tykkäsi Adamista valtavasti, kehuja tuli täydellisen pitkästä ja voimakkaasta kropasta, turkista, isoista korvista, vahvasta leuasta, kolmiosta,... Lisää häntää ja otsaa toivottiin, ja kolmio saisi myös leventyä hiukan lisää. Serti tuli täysin ongelmitta, kahdeksas ja viimeinen CAGCIB, ja samalla Adam valmistui Grand International Championiksi! Vuoden tavoite näyttelyiden osalta saavutettu! VP-valinnassa vastassa oli toinen uros ja yksi naaras. Adam valittiin voittajaksi ja päivän kruunasi siis BIV-tulos! TP-valintaankin päästiin, mutta jäätiin siinä kolmanneksi.
Reissu oli kokonaisuutena erittäin onnistunut, ja tästä kiitos kuuluu myös loistavalle matkaseuralle, Pirkolle ja Sarille :)

Lukuisista houkutteluista huolimatta ;), Adamia ei enää tämän vuoden puolella nähdä siis näyttelyissä. On hyvä ottaa välillä vähän etäisyyttä, ja nyt juuri uuden, korkeamman luokan kynnyksellä on siihen hyvä sauma. Jos itse olisin tuomari, en haluaisi nähdä reilusti alle 2-vuotiasta kissaa, kollia varsinkaan, luokassa 3. Siispä Adamin seuraavat näyttelyt tulevat olemaan todennäköisesti tammikuussa Lahdessa, jolloin se on jo lähempänä tuota paria vuotta. Metsäkissat kehittyvät hitaasti, ja usein ajan kanssa vain entistä paremmiksi. Lisäksi Adam on alkanut tiputtaa karvaansa, eikä ole lähikuukausina parhaassa näyttelykunnossa. Tuskin vielä alkuvuodestakaan, mutta ei taukoa nyt loputtoman pitkäksi viitsi venyttää.

Tämän vuoden näyttelyiden saldona oli 14 x EX1 ja samalla serti, 2 x NOM ja 6 x BIV. Ei aivan yhtä hullu vuosi kuin viime vuonna, mutta tasaisen hyvä silti :) Ja ensi vuodelle pistetään sitten taas aivan uudet tavoitteet! Lahden jälkeen Adam nähdään varmaankin Jyväskylän Killerillä helmikuussa, ja haaveena olisi se Tallinnakin... Kevät on taas omien opiskelujuttujeni kannalta hullua aikaa, ja saa nähdä jääkö tuo maalis-toukokuu akseli ihan tyhjäksi näyttelykalenterin osalta. Toivottavasti ei kuitenkaan!

Myöhemmin ehkä lisää juttua sitten ihan näistä arkielämän asioista, näyttelyt saanee nyt jäädä hetkeksi taka-alalle :D

Rentoa menoa Pirokissa

Näyttelyraportit tulevat blogiin aina vähän myöhässä ;) Mutta tässä tämä nyt kuitenkin.



Syyskuu aloiteltiin siis mukavissa merkeissä Pirokin näyttelyssä. Näyttelypaikka oli uusi, Raholan Liikuntakeskus, ja mielestäni se tuli ihan turhaan parjatuksi. Adam viihtyi siellä paremmin kuin hyvin enkä itsekään kokenut mitään sen suurempia ongelmia. Vähän sokkeloinen vessareitti kolkkoine käytävineen, mutta siinäpä se :D



Lauantaina Adamia tuomaroi jo Jämsästä tuttu Marjatta Koskenkangas. Kokoa ja karvaa saaneena ja reippaammin esiintyvänä kehuja suorastaan sateli! Kroppaa ja kuten tavallista erityisesti turkkia kehuttiin. Adam sai CAGCIB-sertinsä täysin ongelmitta, ja päästiin myös VP-valintaan. Siinä vastassa oli 9 luokan uros ja luokan 11 nuori. Luokkien 5 ja 9 naaraita tuomari ei kutsunut koko valintaan. Tasainoisimpana ja parhaiten kehittyneenä Adam nappasi BIV-tuloksen!
Kutsu TP-valintaankin tuli, ja siellä saimme vastaamme pari sibbeä ja toisen metsäkissan. Monta kollia tuomari jätti myös kutsumatta valintoihin. Päätös oli kuulmma itkettävän vaikea, mutta meni lopulta toisen metsäkissan hyväksi. Olisin mielelläni kyllä nähnyt Adaminkin siellä paneelissa, mutta näin tällä kertaa :) Poika kuitenkin käyttäytyi varsin mallikkaasti muutamia mutinoita lukuunottamatta.



Sunnuntaina valkeni sitten uusi päivä. Pääsin, kuten lauantainakin, assaroimaan Adamin tuomarille eli tällä kertaa Bjarne Wikströmille. Mettisten vitosryhmä oli vuorossa vasta aivan viimeisenä, joten odottelua riitti. Adam sai koko pitkän päivän lekotella häkissään rauhassa, ja olikin pöydällä kuin unelma! Tuomarin sanoin "Upea luonne!" Ja kyllä mamma oli ylpeänä :) Tuomari ei löytänyt Adamista standardiin viitaten oikeastaan ainoatakaan virhettä. Virheetönkään kissa ei kuitenkaan aina sen suuremmin miellytä tuomarin silmää, joten VP meni tällä kertaa nuoremmalle kollille. Seitsemäs CAGCIB-serti tuli kuitenkin, ja sehän oli se pääasia.



Iltapäivä kului mielenkiintoisissa merkeissä ja huipentui paneeliin, jossa sain kantaa monta ihanaa kissaa :) Erityisesti Katin ihanan Wiltsun (Tamus Wildcat, SBI f) kantaminen voittoon jo toistamiseen oli hienoa!


Kuva: Heikki Siltala

Tämän postauksen kuvat ovat viimeistä lukuunottamatta Nina Määtän ottamia. Kiitos Nina! Loput loistavista kuvista löytyvät täältä ja "röllötyskuvat" täältä.

Sertipäivä Rurokissa ja uusia kuvia

Sitkeästi täytyy yrittää taas kirjoittaa blogiin, vaikka edellisestä kerrasta vierähti taas 3 viikkoa :D Kirjoitukset lähestyy uhkaavasti, aika tuntuu valuvan käsistä. Urakka alkaa parin viikon päästä kuunteluilla ja jatkuu aina lokakuun alkuun ja bilsan kirjoituksiin asti. Sitten voikin hetkeksi huokaista! Keväällä tietysti taas uutta matoa koukkuun...

Mutta ettei elämä olisi pelkkää bilsankirjan kanssa kulkemista, olen sullonut tähän syksyyn vielä yhden täyden näyttelyviikonlopun. Viikon päästä suuntana siis Tampere ja Pirokin näyttely, jossa Adam esiintyy (toivottavasti edukseen) molempina päivinä. Lauantaina sen arvostelee jo Jämsästäkin tuttu Marjatta Koskenkangas, ja sunnuntaina Bjarne Wikström. Tuskin tarvitsee mainita, että allekirjoittanut on essu päällä. Tämä onkin Adamin tämän vuoden viimeinen näyttely, paitsi jos saan kyydin johonkin näyttelyyn ja innostun sen sitten ilmoittamaan.

Ennenkuin siirrytään kokonaan uuden näyttelyn odotteluun, niin palataan pikaisesti vielä edelliseen. Kävimme viikko sitten Adamin kanssa päiväseltään Vantaalla. Assaroin Raymond Saetrella, joka myös toistamiseen sai Adamin pöydälleen. Ja rakastui! Kehuja tuli näyttelyyn laitosta, ilmeestä, profiilista,.. Arvosteluseteli on mukavaa luettavaa. Paranneltavaakin kuitenkin löytyi, kuten tavallista hännän pituudesta ja leuasta. Serti tuli "with pleasure". Mutta mikä tylsyys, Adam oli AINUT kissa väriryhmässään eikä VP-valintaa siis ollut. Kutsu TP-valintaan kuitenkin tuli. Siellä vastassa oli toinen toistaan komeampia kolleja, ja niiden joukosta Adam sijoittui kolmanneksi. Erityisen ylpeä sain olla sen käytöksestä, joka oli tuomarin käsissä hyvin rauhallista, ja venyäkin maltettiin. Toivottavasti jatketaan Pirokissa samalla mallilla!

Pojista otettiin eilen upeita uusia kuvia! Alkuvaikeuksien jälkeen Adam suostui jopa poseeraamaan, ja muutama yhteiskuvakin saatiin :) Pitäisi pistää tämä blogin yläbannerikin uusiksi. Kaikki kuvat löytyvät Photobucket-albumistani, tässä vain muutama. Klikkaamalla suuremmaksi!

SUROKissa ja uusia suunnitelmia

Näyttelypostaus, taas vaihteeksi!

Kävimme viikko sitten Adamin kanssa SUROKin näyttelyssä päiväseltään. Sissireissu alkoi tavalliseen tapaan viiden aikaan, ja mikäs siinä oli kasvattajan uudessa mersussa körötellessä ;) Autossa oli reilusti tilaa, kun Adamin lisäksi kissoista oli mukana vain Angeli-emo!
Kahdeksan jälkeen olimme jo sisustamassa häkkejä. Aikaa aamukahvitteluille (lue: skumpalle :D) jäi reilusti ennen kuin ennen puolta kymmentä puin essun päälle ja menin assaroimaan Jette-Eva Madsenille. Arvostelun seuraaminen oli todella mielenkiintoista! Harvoin saamme yhtä kokeneita mettiskasvattajia arvostelemaan ja opastamaan metsäkissa-asioissa.

Pian olikin jo vitosryhmän arvosteluvuoro. Ensin pöydälle meni Angeli, joka sai paljon kehuja ja viimeisen CACS-sertinsä! Mammasta tuli Supreme Champion! Tämän jälkeen vein hymyssä suin Adamin pöydälle, joka sai sekin paljon kehuja, kuten tavallista erityisesti turkista. Parannettavaa löytyi hännän pituudesta (heh) ja silmien muodosta (tätä en ihan hiffannut). Tuomarin mielestä Adam on hyvin mielenkiintoinen kissa, ja siinä on jotain erityistä. Serti tuli, eli nyt ollaan puolessa välissä matkalla kohti GICtä! VP-valinnassa vastassa oli Angeli ja nuori avoimen luokan naaras - ja tuomari kruunasi epäilyksettä voittajaksi meidän pikkumiehen :) Olin ylpeä, Adam esiintyi pöydällä ja valinnassa niin kauniisti ja edukseen!

Myöhemmin oli vielä TP-valintojen vuoro. Angeli jatkoi paneeliin, mutta uroksista jatkoon meni 3 upean metsäkissan ja ragdollin joukosta maskuliinisimpana nelosryhmän mettisuros. Adam näyttääkin vähän tytöltä, ainakin vielä :)

Kuten jo viime postauksessa kirjoittelinkin, jännitin vähän miten Adam suhtautuu siihen Jäähallissa luonnollisesti joka puolella olevaan katsomoon. Onneksi katsomon suuruudesta tai vaikeakulkuisuudesta johtuen ihmisiä ei siellä paljoakaan liikuskellut, ja tällöin eivät kissat myöskään niin voimakkaasti siihen reagoineet. Kyllä Adam sitä jännitti ja varsinkaan TP-valinnassa ei enää malttanut venyä, mutta siitä huolimatta käytös oli parempaa kun mitä odotin. Tuomari kertoi omienkin metsäkissojensa pelkäävän katsomoa - siispä hän oli erityisen ymmärtäväinen ja rauhallinen otteissaan. Halusipa tuomari vielä arvostella Adamin toistamiseen TP-valintojen jälkeen, ihan vain näyttääkseen sille ettei siinä tyhmässä penkkihökötyksessä ole mitään pelättävää :) Kokeneena kissankäsittelijänä tuomari saikin Adamin rentoutumaan yllättävän hyvin!

Iltapäivällä juhlittiin Angelin valmistumista herkkujen ja skumpan kera. Paikalla näyttelyssä oli myös Adamin ihana Nukis-vaari, joten pääsimme ottamaan "Three generations" -ryhmäkuvia :D Näitä yhtä odotellaan, köhköh Päivi ja Katja ;) Mutta täytyy laittaa esille sitten kun niitä käsiini saan! Kyllä täytyy sanoa, että papassa, äidissä ja pojassa on jotain yhteistä!

Tulevia näyttelysuunnitelmia on viime päivinä hiottu. Seuraavaksi kalenterissa on Rurok kahden viikon päästä, sinne lähdemme lauantaipäivälle täpötäydessä autossa. Olin harkinnut Eetun viemistä TICA-näyttelyyn elokuun lopussa, mutta ajanpuutteen takia se karsiutuu nyt kalenterista. Sen sijaan en voinut vastustaa kiusausta ilmoittaa Adamin PIROKin näyttelyyn 4.-5.9. Tampereella. Sinne lähdetään molemmiksi päiviksi, kun ei siellä kuulemma ole katsomoakaan... Ja näissä kaikissa näyttelyissä häärin itse myös totutusti assarina :)

Kohti arkea

Eihän se sovi että blogiin tulee kirjoitettua vain kerran koko heinäkuun aikana! Eli piti vielä tämän kuukauden puolella ryhdistäytyä... ;)

Me olemme jo pikkuhiljaa palaamassa kesälomilta arkeen, kun osa vasta aloittelee lomiaan! Kouluni alkoi tällä viikolla intensiivisellä kesäkurssilla, ja jatkuu toisella samanmoisella ensi viikolla. Varsinaisestihan arkeen palataan vasta 11. päivä. Tämä viikko onkin mennyt hulinassa ja helteestä kärsiessä, onneksi koulua on vain klo 14 asti joka päivä. Nyt kaupunkia järisyttää kaiken muun kivan lisäksi vielä rallit!

Pojat voivat mainiosti, jonkunlaista uupumusta lienee tosin havaittavissa helteen takia. Ne viettävät päivänsä pitkälti alakerran kylppärissä + saunassa, koska se on ehdottomasti talon viilein kolkka. Sieltä on myös suora pääsy tarhaan, jossa tosin aivan yhtä tukalaa on kuin sisälläkin. Toivottavasti helteet loppuvat lähipäivinä, eihän tätä kestä kukaan...

Arkeen paluu on tavallaan helpotus. Kesä on mennyt nopeasti ja ollut välillä tavallaan stressaavaakin. Talon- ja katonmaalausprojekti on aiheuttanut hämminkiä ja jatkuva reissailu ympäriinsä on vienyt voimia. Olen lomalla aina todella laiska, en saa mitään aikaiseksi. Niin nytkin, ja siksipä kirjoituksiin lukeminen on vähän jäänyt!

Kissapuolella ohjelmassa on perinteinen SUROKin kesänäyttely sunnuntaina. Aiempina kolmena vuotena olen aina ollut SUROKissa koko viikonlopun, mutta nyt käytännön syistä päiväreissu on parempi. Adamia tuomaroi tanskalainen metsäkissakasvattaja Jette Eva Madsen, kenellä itse myös assaroin. Lähdemme kasvattajan kyydillä ja mukana on myös Adamin emo Angeli, jonka valmistumista Supremeksi saamme toivon mukaan juhlia! Adamin osalta en menestystä odota, paikkana Jäähalli ei varmasti ole sille paras mahdollinen. Karvaa sillä kyllä alkaa olla ja massaa tulee pikkuhiljaa, epäilin itseasiassa jo että vaaka on varmaan rikki kun näytti eilen jo 5,2 kg?! Joka tapauksessa toivottavasti mukava päivä edessä :)

Pari kesäista kuvaa pojista!

Reissausta

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet hyvin reissuntäyteiset!
Vietin viime viikon torstaihin asti sukuloimassa Saarijärvellä, ja kissat olivat tietysti mukana. Vielä nyt alkuviikostakin vietin siellä pari päivää, ja tänä aamuna palasin kotiin. Ei voi kuin olla tyytyväinen, että on "siunaantunut" näin hyvin matkustavat ja uuteen paikkaan sopeutuvat kissat :)
Tuntui jopa löytyvän ongelma Eetun autossa huutamiseen - nimittäin kun pojat matkustivat tilanpuutteen vuoksi yhdessä Clipper 3 -boksissa, olivat molemmat hiljaa ja makoilivat vain kuin makkarapötköt vierekkäin boksissa! :D Perilläkin meni hyvin, paikkahan ei sikäli ollut vieras, että olemme siellä käyneet loma-aikoina aiemminkin, joten sopeutuminen meni hyvin.

Torstaina oli ohjelmassa kissanpesua, ja perjantaina suuntasin junalla kohti Helsinkiä. Eetun vein hoitoon ystäväni luokse, ja sielläkin oli mennyt mainiosti, KIITOS Aukku! :) Junamatka meni aluksi hyvin; Inter City 2 junaan tosin en lemmikin kanssa enää jatkossa vapaaehtoisesti mene, säälittävä 3 rivin eläinvaunu! Tampereelle asti oli väljää ja Adam nukkui sylissäni tai viereisellä penkillä. Sitten porukka vaihtui ja junaan lappasi lisää väkeä, pienessä vaunussa 5 koiraa ja kaksi kissaa! Meidänkin viereen tuli koira, joten en enää voinut loppumatkasta pitää Adamia sylissä. Vaikka se tuskin olisi koiraan kummemmin reagoinut, niin pienet haukut tahtovat monesti pelätä suurta ja karvaista, "pelottavan näköistä" kissaa.

Vietin viikonlopun siskoni luona. Alex ja Madde eivät olleet moksiskaan serkkuvieraasta, muistivathan ne toisensa juhannukselta. Punaiset metsäkissapojat yhdessä olivat sydäntä lämmittävä näky! Adam tuntui kylässä viihtyvän, tosin kuumissaan se luonnollisesti oli, eikä ruoka oikein maistunut.
Sunnuntaina suuntasimme näyttelyyn Tikkurilaan, kiitos kyydistä Hanna :) Sisustin Adamille häkin ja se alkoi tapansa mukaan rellestää siellä. Päivän mittaan se kuitenkin rauhottui, vaikka olikin aiempaan nähden taas äkäisempi. Uskon murinoiden ja ärinöiden johtuneen siitä, että näyttelypaikalla oli aivan tappavan kuuma!

Arvostelussa Adam kuitenkin esiintyi edukseen, istui ja lopuksi makoili kauniisti pöydällä. Tämä siis siitä huolimatta että näyttelypaikalla on katsomo! Onneksi arvostelupöytä oli katsomottomalla sivustalla, eli Adam ei suuremmin edes huomannut tuota kammottavaa rakennelmaa :D Kehuja sateli turkista ja suitsutusta mammalle sen laitosta ;) Myös turkin rakenne ja laatu on vihdoin hyvä! Profiili oli kaunis ja kokonaisuutena Adam oli tuomari Stephe Bruinin mielestä "Lovely, attractive boy", mutta se tarvitsee aikaa kehittyäkseen miehen näköiseksi ja kokoiseksi. Kolmas CAGCIB tuli ongelmitta. VP-valinnassa voiton vei nuori uros, mutta TP-valintoihin mentiin vielä pyörähtämään. Siellä meidän pentuluokkien vastustaja, valtavaksi ja karvaiseksi kasvanut Paavo-cooni (SRKn vuoden nuori) vei odotetusti TPn :)

Näyttelyssä oli jo aamulla kuuma ja tilanne paheni pahenemistaan päivän mittaan. Olin onneksi ottanut tuulettimen mukaan ja sain Adamille lainaan myös viilennyspeiton (kiitos Jenni!), joka vähän helpotti tilannetta. Näyttelystä annettiin lähtölupa kahden jälkeen - ja kerrankin olin todella tyytyväinen, ettei kissani ollut paneelissa! Lähdettiin pikapikaa Tikkurilan asemalle (kiitos Soikku!) ja ehdin ennen kolmea lähtevään junaan. Taas sain hymyillä Adamin loistavalle matkustusasenteelle, ei tarvinnut kiinni pitää tai sen suuremmin vahtiakaan kun se veteli hirsiä junan penkillä lähes koko matkan. Illalla käytiin hakemassa Eetu kotiin ja pojat vaihtoivat hellät tervehdykset - mukava on reissata mutta mukavaa on myös tulla kotiin!

Kesäkuvia

Kesäkuu alkaa olla pulkassa! Juhannusta vietettiin karvaisissa merkeissä :D, siskoni Eerika nimittäin tuli tänne torstaina mukanaan kissansa Alex & Madde. Meitä vähän jännitti miten kissojen yhteiselo lähtee sujumaan. Odotetusti Eetun kanssa ei ollut mitään hämmennystä suuntaan eikä toiseen, se kun tuntee Alexin ja Madden hyvin, ovathan ne asuneetkin yhdessä ja näkivät viimeksi joulukuussa.

Adam puolestaan ei ollut nähnyt kaverikissoja kuin viimeksi lokakuun näyttelyreissulla, jouluna kun pidimme ne erikseen, jotta Adam ei alkaisi merkkailla. No, sehän osoittautui lopulta turhaksi, kun railakas kuseminen alkoi silti ;) Anyway, long time no see -tapaaminen lähti hienosti käyntiin! Adam on maailman kiltein ja kultaisin poika, eikä sanonut kavereilleen yhtään pahaa sanaa. Alexilla ja erityisesti Maddella riitti murinoita ja sähinöitä, mutta hyvin sitä alettiin pikkuhiljaa tulla juttuun. Olen tyytyväinen, että tämä tutustutus on nyt tehty, niin voin taas huoletta joku kerta mennä Adamin kanssa siskoni luokse kylään, näyttelyreissulla tai muuten vain.

Alex ja Madde nauttivat täysin siemauksin suuresta leikkitilasta ja raittiista ilmasta. Alex innostui reippaasti valjastelemaankin, Maddelle tuntui riittävän ulkotarhassa oleilu.
Juhannusaattona suuntasimme päiväreissulle Saarijärvelle mökkeilemään. Kissoista mukaan pääsi vain Adam, muut jäivät viettämään iltaa kotona. Adamilla riittikin ihmettelemistä, kun ihmisten lisäksi mökille oli tullut lomailemaan myös pieni lunnikoira Nana. Adam oli suurimman osan aikaa mukaan ottamassani kevythäkissä, ja verkon läpi koiraan tutustuminen menikin hienosti. Eipä se eläinlääkärireissuillakaan ole koskaan koirista hätkähtänyt, mitäpä noista turhia hötkyilemään ;)

Alla muutamia kuvia "kesäkissoista"!



Eetu Pörri





Madeleine (CH CheNiCoon's Silver Angel)





Alexander (PR Kalicalanin Halti Tuiskupää)



Kesämies Adam (IC Kalicalanin Caro Miu, JW)

Hammaspipiä ja näyttelyitä

Kaksi viikkoa lomaa takana, pitäisiköhän pikkuhiljaa alkaa herätä tästä koomasta ja saada jotain hyödyllistä aikaan :D Kissarintamalla kyllä on tapahtunut, viime torstaina oli ell-reissu poikien kanssa, ja viikonlopun vietin assaroimassa Siilinjärvellä. Ehkä nyt olisi aika alkaa lukea syksyn yo-kirjoituksiin...

Torstain eläinlääkärikäynti oli sikäli rutiinireissu, että mitään akuuttia tai vakavaa ei siis ollut kyseessä. Adamille oli kertynyt poskihampaisiin vähän hammaskiveä, ja lääkärin kehotuksesta käytiin ne sitten sieltä poistamassa. Nyt on pojalla puhtaat ja valkoiset hampaat! Samalla suu ja purenta tutkittiin tarkasti, kun pohdimme lääkärin kanssa, olisiko siellä syy Adamin nirsouteen. No, purenta oli kunnossa ja suu terve, eli kai se täytyy vaan hyväksyä että Adam on ainoastaan raksukissa.

Eetu oli lääkärissä mukana perustarkastusta varten. Itselläni on jo pitkään ollut vähän epäilevä fiilis sen terveyden suhteen. Sen suu puhdistettiin ensimmäistä kertaa marraskuussa, mutta siitä huolimatta ikenet näyttivät jo kovasti punoittavan. Lääkäri tekikin Eetulle päällipuolisen tarkastuksen, ja pyysi lupaa pistää poika nukkumaan suun tarkempaa tutkimusta varten. Hammaskiveä oli kertynyt jonkin verran, ja se puhdistettiin. Lisäksi hampaista löytyi furkaleesioita, eli ikenen vetäytymistä ja siten hampaan kaulan paljastumista. Pörrikkä sai antibioottikuurin stomatiittiin eli ientulehdukseen, ja lisäksi pariksi päiväksi kipulääkettä.

Eetulla on siis alkava hammasjuuren syöpymäsairaus eli FORL. Lääkäri ei pitänyt tilannetta vielä kovin pahana, esim röntgenkuvia ei kokenut tarpeelliseksi ottaa. Ongelma on tällä hetkellä ainoastaan yhdessä hampaassa, ja sitäkään ei vielä tässä vaiheessa tarvinnut poistaa. Hyvällä suuhygienialla voidaan hampaiden rappeutumista yrittää hidastaa, ja mitään hammaskipujahan Eetulla ei vielä vaikuta olevan. Kovasti ihmettelin sitä, että tämä tuli nyt yhtäkkiä esille, kun puoli vuotta sitten suu puhdistettiin ja silloin ei löytynyt mitään kummempaa. Toisaalta lääkäri oli eri, ja epäilen, että hän ei käynyt suuta ja ienrajoja aivan yhtä tarkasti läpi. Kiitos tämänkertaisesta asiantuntevasta ja ystävällisestä palvelusta kuuluu Eläinklinikka Tähdelle!

Pojat heräilivät tokkurastaan alkuillasta, ja myöhemmin olivat molemmat jo kunnossa ja normaaleita. Eetulla on tosiaan nyt AB-kuuri päällä, ja Metacamia se sai nyt neljä päivää. Olen tähänkin mennessä pessyt Adamin hampaita, mutta Eetun hammashoito on jäänyt vähemmälle, se kun ei anna hampaitaan harjata. Ostin nyt lääkäristä Eetulle uutta hammasgeeliä, jota levitetään suuhun joka ilta. Adamille käyn ostamassa Bucacatia ja sen kanssa jatketaan jokailtaisella hampaiden harjauksella, joka on tietysti tehokkain keino pitää suu kunnossa.

Näyttelyidenkin saralla tapahtuu. Adam sai "vaihtopaikan" URKin näyttelyyn 11.7, jonne mennään jos onnistun löytämään jostain kyydin... Eli jos joku on menossa Tikkurilan näyttelyyn päiväseltään Jyväskylästä, niin kyytiä vailla yksi ihminen ja boksi! RUROKin ilmo lähtee huomenna matkaan, sinne ilmoitan Adamin lauantaiksi 21.8.

Viikonloppu Jämsässä

Kesänäyttelykausi korkattu! Kes-Kis on takana, ja samalla monen monta tuntia häkkijumppaa ja assarointia... Suosittelen kaikille tuota näyttelytalkoissa käyntiä, siinä saa pienen kuvan siitä, mitä kaikkea näyttelyn järjestämiseen tarvitaan ;) Mutta kyllä talkoopalkat olivatkin ruhtinaalliset, kiitos niistä!

Näyttelyviikonloppu alkoi klo 17 aikaan perjantaina, kun suuntasimme Jämsään talkoisiin. Illalla ennen 23 kotona ja aamulla taas, kissa kainalossa tosin. Adam oli aamulla vähän levoton häkissään, ensimmäiset pari tuntia meni rellestäessä ja välipahvien ihania hajuja haistellessa, sitten kellahdettiin unille.

Kaikenkaikkiaan se kyllä käyttäytyi nätisti, ei ähissyt, puhissut tai sähissyt, mutta pelkäsi raukka kovasti sitä jäähallin katsomoa. Lauantai vahvisti yhä edelleen päätöstäni siitä, että yritän mahdollisimman paljon välttää tuollaisia näyttelypaikkoja, joissa on katsomo. Tuntuu itsestä pahalta kun poikaraasua niin pelottaa ne katsomossa liikkuvat ihmiset, vaikka ei se itse arvosteluun vaikutakaan muuten kuin siten, että tietysti kyyristely vie kissasta näyttävyyttä pois.

Assaroin Lena Nordströmillä, ja Adam oli arvostelussa Marjatta Koskenkankaalla. Arvostelu meni hyvin, kehuja tuli upeasta vartalosta (?! :D), hienon laatuisesta ja täydestä näyttelyturkista (vielä enemmän ?! :D), ja päässäkin oli palikat kohdillaan. Harmitti kun Adamin upea mettisilme ei tullut pelon takia kunnolla esille, ja korvat sojottivat pystyssä. Serti, toinen CAGCIB, tuli kuitenkin ongelmitta. VP-valintaa ei ollut, kun vitosryhmäläisiä oli vain kaksi. Saimme kutsun TP-valintaan myöhemmin, jossa Adam ei malttanut yhtään räpistelyltään venyä, jatkoon siitä meni birmaherra ja Adam sai levätä loppupäivän.

Kotiin päästyään Adam oli koko illan hyvin kehrääväinen ja onnellinen kissaherra. Itse suuntasin sunnuntaiaamuna taas näyttelypaikalle, ja assaroin Adamin lauantaisella tuomarilla. Perusteellista ja tarkkaa arvostelua oli mielenkiintoista seurata! Sain myös molempina päivinä kantaa paneelissa erittäin kauniita kissoja, mm. Adamin emon Angelin, lauantaina mettisherra Arpan ja nuoren coonineito-Hilman. Viikonlopun auringonpaisteena loistivat vasta 3 kk täyttäneet DreamWorld's-pennut, joista sain lauantaina kunnian viedä sekä arvosteluun että paneeliin Twisterin eli Pennin, ja sunnuntaina paneelissa ThunderStormin eli Tintin. Terveisiä Oravasaaren suuntaan! <3

Sunnuntai-iltana talkoissa sain huomata, että olin tehnyt aamulla vähän väärän kenkävalinnan (korkkarit) :D Näyttelypäivät koroissa vielä menee, mutta talkoot, auts... Häkit saatiin kuitenkin kasaan ja yhdeksältä olin jo kotona.

Adamin seuraava näyttely on näillä näkymin 1.8. Helsingissä, itse olen luvannut mennä assaroimaan myös Siilinjärvelle ensi viikonloppuna, eli siellä nähdään!



Adam arvostelussa, kuva: Heikki Siltala

Adam by Tess

Käytin Adamin Tallinnassa valokuvaaja Tessalla, ja tässä muutama näistä upeista otoksista. Adam ei täysin osannut rentoutua kuvaustilanteessa, mutta ei onneksi ihan kauheassa myyräily-paniikissa ollut kuitenkaan :D Kuvissa se näyttää jopa jo vähän aikuisemmalta kollilta, mamman vauva :) Loput löytyvät kotisivuilta, täältä

Klikkaamalla suuremmaksi!









Sahaan viikonlopun Jyväskylä-Jämsä -väliä. Tänään ohjelmassa talkoot, lauantaina ja sunnuntaina itse näyttely. Huomenna assaroin, sunnuntainakin varmaan joitain järjestelyhommia teen, ellen essua saa päälle. Adam lähtee päiväseltään mukaan huomenna, ja sen arvostelee Marjatta Koskenkangas. Palataan asiaan sunnuntaina!

Tallinnan raporttia - viimeinkin

Aurinko paistaa, ilma on lämmin ja kesäinen... Siinä yksi monista tekosyistä miksi blogi on jäänyt vaille huomiota :D
Tässä nyt tiivistetty raportti Tallinnan reissusta 21.-23.5, jouduin muuhun tarkoitukseen jo kirjoittamaan aiheesta sen verran pitkän sepustuksen, että en ole löytänyt puhtia tänne kirjoittamiseen.

Reissuun lähdettiin siis perjantaina 21.5. Mukana minun ja Adamin lisäksi olivat Päivi Angelin (Adamin emo), ja Merja Helmin (Adamin sisko) kanssa. Suunta kävi alkuiltapäivästä kohti Helsinkiä, josta 17.30 lähtevällä laivalla porskutimme Tallinnaan. Kissat olivat matkan ajan autossa, mutta ihmisväen panikoinnista huolimatta pärjäsivät siellä ihan hyvin.

Tallinnan päässä tuskailtiin ruuhkassa, mutta lopulta ennen iltayhdeksää päädyimme hotelli Dzingeliin. Huone oli itselleni ainakin positiivinen yllätys, olin nimittäin odottanut jotain kauheaa läävää :D Parkettilattia, siisti kylpyhuone, suuri ikkuna... kaikinpuolin miellyttävä huone siis. Ainoastaan sairaalloinen kuumuus vaivasi! Kävimme illalla kaupassa ja syömässä ja sitten nukkumaan, joskaan uni ei tahtonut jännityksen ja kuumuuden takia oikein tulla.

Aamulla näyttelypaikalle. ELL-tarkastuksessa, juuri kun olin laittamassa Adamia takaisin boksiin, viereisellä pöydällä kissa räjähti todella kovaäänisesti, ja siinä rytäkässä säikähti kyllä moni ihminenkin. Adam oli sekin korvat luimussa mutta pysyi hiljaa ja rauhallisena. Olin tyytyväinen siihen, että päädyin ottamaan oman häkin mukaan, sen kokoaminen oli nimittäin todella nopeaa ja Adam näytti viihtyvän siinä mainiosti. Näyttelypaikalla ei oikeastaan huomannut mistään, korkeintaan ehkä venäläisten suuresta määrästä, että kyseessä oli ulkomaan näyttely. Paikalla oli "kaikki" suomalaiset, samat naamat siis jotka kulkevat kaikissa Suomen näyttelyissäkin :D Metsäkissoistakin kaikki olivat suomalaisia - ei kauhean kansainvälinen tunnelma siis metsäkissaihmisten keskuudessa, mutta ei se haitannut laisinkaan ;)

Arvosteluun päästiin hetken odottelun jälkeen. Marino Kootin ensimmäiset kommentit Adamista olivat "OH! Big boy!", mikä meinasi vähän huvittaa itseäni, niin paljon kun olen valittanut Adamin pienikokoisuutta :D Kehuja tuli - hännänpituutta toivottiin lisää ja tuomari varoitteli että korvat tulevat jäämään pieniksi Adamin kasvaessa. Hyvin asiallinen tuomari itseasiassa ja puhui täyttä asiaa, vaikka varsin tiukka olikin. Serti tuli ongelmitta, kolmas ja viimeinen CACIB, ja Adamista tuli International Champion! Olin riemuissani, sillä reissun tavoite oli saavutettu, ja nyt saattoi rentoutua ja nauttia vain olostaan.

Loppupäivä sujui hyvin, käytin Adamin valokuvaaja Tessalla, kuvaussession tuloksia odottelen edelleen. Illalla käytiin Tallinnan vanhassa kaupungissa syömässä, ja sitten taas nukkumaan. Sunnuntaiaamu valkeni liian nopeasti, ja kuin zombit suuntasimme taas näyttelypaikalle :D Odottelua riitti, kun tuomari Olga Komissarova arvosteli ensin ykköskategoriaa. Lopulta kuitenkin pääsimme pöydälle ja kehuja sateli. Oli hauskaa kuulla Olgan mielipide Adamista taas tässä vaiheessa, hän kun on arvostellut Adamin jo kahdesti, kerran pentu- ja kerran nuortenluokassa. Kroppaa kehuttiin ja erityisesti Olga ihastui turkinlaatuun, joka on kuulemma punaiselle harvinaisen hyvä. Ja mamma oli ylpeä! Adam oli lauantain valmistumisen johdosta siirtynyt luokkaan 5 ja sai nyt ensimmäisen CAGCIB-sertinsä. TP-valintoihinkin mentiin näyttäytymään mutta siinä voiton vei toinen metsäkissa.

Kotimatka alkoi jo ennen kolmea, kun laiva lähti 16.30. Matkat menivät hyvin, ja lopulta illalla 23 aikaan pääsin kotiin. Olotila oli väsynyt, mutta onnellinen! Seuraavana päivänä skippasin aamupäivätunnit, että sain univelkoja otettua vähän takaisin... Todella onnistunut ja hauska reissu oli, lähden ehdottomasti uudestaankin! Kiitos Päivi, Merja, toinen Päivi ja Maria mahtavasta seurasta :))



Tuore International Champion!

Tamperestissa

Viikonloppu sujui hyvin vaihtelevissa tunnelmissa. Tarkoitus oli lähteä lauantaina Adamin kanssa näyttelyyn Tampereelle, mutta isoisäni hautajaiset osuivatkin juuri samalle päivälle, ja niinpä matka suuntautuikin Savonlinnaan. Sain onnekseni Adamin vaihdettua vielä näyttelyyn sunnuntaille, luetteloon tämä muutos ei ehtinyt mutta eipä sillä niin väliä. Halusin vaan selventää asiaa niille jotka ihmettelivät miksi Adam oli lauantaina ABS ja sunnuntaina pöllähti paikalle tyhjästä :)

Näyttelystä lähdettiin hakemaan viimeistä kotimaista sertiä luokasta 7, ja kaikki menikin suunnitelmien mukaan, tuloksena EX1 CACIB! VP-valinnassa Adam sijoittui hyvin mutta voiton vei Angeli-emo, eli perheen sisällä pysyi tämäkin saavutus ;) TP-valintoihinkin päästiin ja siellä voitettiin toinen metsäkissa, mutta tuomari valitsi lopulta nuorten kollien joukosta birman paneeliin. Adamia tuomaroi siis Beverly Elian, joka on arvostellut sen kerran aiemminkin. Kehuja kyllä tuli, mutta kuten lähes kaikille hänen pöydällään olleille metsäkissoille, tuomari toivoi lisää pituutta ja korkeutta otsaan. Oma mielipiteeni yhtyi tuomarin kanssa siinä, että Adam on vielä hyvin kesken ja tarvitsee vielä ainakin puoli vuotta kehittyäkseen aikuisen kollin näköiseksi. Mutta siinäpähän kehittyy, meillä ei ole mikään kiire.

Adamin käytös oli noususuhdanteen jälkeen taas huonompaa. Tähän luulen olleen monta syytä, joiden joukossa mm. se, että Adamilla oli hirveästi patoutunutta energiaa lauantain jälkeen, jonka se vietti yksin täällä kotona. Näyttelyssä ensimmäiset pari tuntia Adam riehui ja rellesti häkissään aivan valtavasti, tunkeutui verhojen taakse eikä osannut ollenkaan rauhoittua. Tuomarinpöydällä sillä oli miljoona jalkaa eikä se olisi halunnut lainkaan esiintyä, onneksi arvostelu saatiin kuitenkin tehtyä. Vähän Adam kränäilikin ja murinaa ja sihinää kuului välillä. Iltapäivällä herra kuitenkin rauhoittui häkkiinsä nukkumaan ja TP-valinnassa se oli jo varsin siivosti. Levoton näyttelypaikka katsomoineenkin saattoi olla osasyynä tähän levottomuuteen, mutta oli miten oli, toivotaan että jatkossa käytös on taas parempaa.

Ensi viikonloppuna on edessä seuraava koitos, kun suuntaamme Tallinnaan. Adamin arvostelevat la Marino Koot ja su jo hyvin tuttu tuomari Olga Komissarova. Toivon, että Adam käyttäytyy paremmin mitä Tampereella ja saataisiin edes yksi serti. Ulkomaanreissu kun on tähän saumaan pakollinen, Adam on sertijumissa eikä kotimaassa päästä jatkamaan ennenkuin ulkomaanserti on lunastettu. Pitäkäähän peukkuja!

Kevään kulkua

Toukokuuta on aloiteltu täällä Jyväskylässä aurinkoisissa merkeissä. Aurinko tarkoittaa kissoille sitä, että ulkona pitää saada olla suurin osa päivästä. Onneksi lämpötila on ollut toisinaan niin korkealla, että kuistin ovea on voinut pitää auki niin, että kissat ovat saaneet kulkea sisälle ja tarhaan oman päänsä mukaan.

Adamista on tullut painon suhteen hirveä jojoilija. Se syö tällä hetkellä oikeastaan pelkästään raksuja, toisinaan maistelee muutaman lihapalan tai nuolee märkäruoista kastikkeet. Jokunen viikko sitten paino oli hienossa nousussa, ja sitten se taas syöttämisen lopetettuani tippui lähes 300 g. Nyt vaa'an lukemat ovat olleet taas hienoisessa nousussa, tosin raksukupin täyttäjän pitäisi yrittää hillitä itseään siinä, ettei kokoajan ole nostelemassa kissaa vaa'alle :D

Karvanlähtö tuntuu nyt pojilta laantuneen. Eetusta tosin lähtee karvaa ihan jatkuvasti, oikeasti voin rehellisesti sanoa että lyhytkarvaisesta maatiaisesta lähtee saletisti enemmän karvaa mitä metsäkissasta! Adam näyttäisi pikkuhiljaa kasvattelevan jo uutta kauluriakin, säälittävä raasku se edelleen on, mutta hiljaa hyvä tulee.

Näyttelyiden suhteen suunnitelmat ovat pysyneet kutakuinkin samana. Pirokin vahvari tuli eilen, joten viikon päästä lauantaina suuntaamme päiväseltään Tampereelle ja Adamia tuomaroi Andreas Woelm. Parin viikon päästä onkin sitten jännät paikat, kun tiedossa on Tallinnan reissu. Jämsään kesäkuussa olen ilmoittanut Adamin molemmille päiville, mutta harkitsen vielä josko peruisin kuitenkin toisen päivän. Tietysti jos Tallinnasta ei sertejä irtoa, niin emme voi lähteä ollenkaan Jämsään. Loppukesän näyttelysuunnitelmat ovatkin sitten vielä ihan auki. Ehkä käymme näyttelyssä tai parissa, mutta en aio pitää Adamin kanssa kiirettä. Alle puolitoistavuotiaan laiheliinikollin vieminen luokkaan 5 tuntuu tällä hetkellä vähän hölmöltä :) Eli katsellaan.

Käytiin viikko sitten Adamin kanssa rokotuksilla, kankkuun pistettiin kolmoisrokote ja rabies. Passinkin Adam sai, joten nyt on asiat kutakuinkin kunnossa Tallinan reissua varten!

Messarin näyttelyraportti

Lauantaina olimme pitkällä ja uuvuttavalla Helsingin reissulla RUROKin kevätnäyttelyssä. Näyttely järjestettiin Helsingin Messukeskuksessa osana PetExpo -tapahtumaa, ja omat mausteensa näyttelypäivään toivat samaan aikaan järjestetyt Lapsimessut ja Model-expo. Lähtö oli sissireissulle tyypillisesti ihanan aikainen, neljältä aamulla ;)

Mukana näyttelyssä oli siis Adam, ja lisäksi siskoni toi piiiitkän tauon jälkeen paikalle Alexanderin. Onneksi tuhkatilanne hellitti loppuviikkoon mennessä, ja poikia tuomaroi hollantilainen Charles Spijker, jolla itse myös assaroin. Alkuvaikeuksien jälkeen arvostelu lähti varsin sujuvasti käyntiin, ja pian tuli Adamin vuoro päästä pöydälle. Tuomarin ensireaktio oli leveä hymy, ja kehuja satelikin jälleen lähes kaikesta. Adam sai ylistystä pitkästä vartalostaan, upean punaisesta väristään ja turkinlaadusta & laitosta, pitkästä suorasta profiilistaan ja erityisesti silmiensä ilmeestä ja väristä. Myös normaalit parannushedotukset tuli, eli häntää ja leukaa toivottiin lisää. Adamin käytös oli varsin hyvää, pari kertaa piti tuomarisedälle sihahtaa eikä varsinaista esiintymistä ollut, mutta eipä se toisaalta "matoillutkaan" :) Serti tuli että napsahti, ensimmäinen CACIB.

Värin paras -valinnassa vastassa oli kaksi aikuista naarasta ja punainen, ikäisekseen valtavan kokoinen urospentu. Tiputettuaan ensin naaraat pois tuomari kertoi punaisista, ja lopulta valitsi ilmeen perusteella Adamin voittajaksi. VP-tot siis taskussa :)
Seuraavaksi pöydälle asteli kastraattiherra Alexander, jota olin "paineissani" puunannut joka välissä kun olin ehtinyt, sen pesu nimittäin ei ollut niin onnistunut kuin Adamilla... Alex sai lähes samat kehut kuin Adamkin, joskin sen leuka todettiin sopivaksi, sen sijaan häntää ja otsaa toivottiin lisää. Alexin käytös oli lähes 1,5 vuoden näyttelytauon huomioon ottaen aivan mahtavaa! Häkissä se puski innokkaasti, ja tuomarinpöydälläkin alkoi aikansa oltuaan esiintyä häntä pystyssä <3 Alexanderkin sai sertinsä, toisen CAPIBin, ongelmitta. Valitettavasti kastraatteja oli paikalla vain kaksi, joten VP-valintaa ei ollut.

Myöhemmin koitti sitten TP-valintojen aika. Adamilla oli vastassaan viisi upeaa urosta; curli, pari coonia ja pari birmaa. Nuorimies jaksoi venyä todella hienosti pitkältä tuntuvan valinnan ajan, mutta aikansa pohdittuaan Spijker sai laitettua mieskissat järjestykseen. Yllätyksekseni Adam tuli toiseksi päihittäen kaikki muut, paitsi ruskeanaamiobirman, joka lopulta meni paneeliin! Valinnan jälkeen tuomari vielä pahoitteli minulle, ettei laittanut Adami paneeliin, johon yritin sitten vain selitellä miten olin noin nuoren ja karvattoman kollin kansa ihan yllättynyt tästäkin menestyksestä ;)
Alexin mahdollisuuksiin TP-valinnoissa en oikeastaan uskonut, mutta tuiskumiespä yllätti kaikki :) Vastassa oli toinen metsäkissa (Adamin velipuoli), cooni ja muistaakseni ragdoll. Pikaisen vertailun jälkeen tuomari ilmoitti pistävänsä Alexin paneeliin! Kyllä siinä suu loksahti auki, kissa kun oli minun silmissäni turkiltaan todella rötöinen :D





Adam ja Alexander TP-valinnoissa, kuvat: Heikki Siltala

Iltapäivällä oli vuorossa paneeli, jossa kävin kantamassa muutaman muun kissan lisäksi neljä ihanaa metsäkissaa, mukaanlukien Alexin. Herra käyttäytyi paneelissa kuin konkari, ei valittanut sanallakaan nostelua ja räpeltelyä, eikä onnekseni saanut mitään irvistelyjäkään turkin suhteen, siis sen jälkeen kun olin laittanut siihen n. litran Waterless shampoota ja muita tököttejä :D Parin tuomarin keskuudessa Alexin hännänpituus aiheutti huvitusta, mutta minkäs kissaherra hännälleen voi! Ääniä ei paneelissa tullut, mutta ylpeä saavutuksesta voi olla silti.

Kotimatka meni aika väsyneissä merkeissä, Adam nukkui tapansa mukaan pitkän osan matkaa sylissäni omistajan nuokkuessa itsekin :) Oikein mukava päiväreissu näin taas vähän aktiivisemman näyttelykauden avaukseen. Seuraava koitos muutaman viikon päästä Tampereella.

Laiskaa lauantaita

Täällä ollaan vietetty normaalin tylsää elämää sitten viime postauksen. Itselläni on koeviikko menossa, eli olen ollut lähes kokoajan kotona, nukkunut kissoineni pitkään ja sitä rataa. Niin, olisihan kokeisiinkin tietysti voinut lukea...

Kamerani on sanonut sopimuksensa irti. Kauanpa kesti sekin Canonin pokkari, vain reilut pari vuotta. Kaivoin kyllä vanhan kamerani esille, mutta sillä tuskin innostun kauheasti kuvailemaan, eli nyt ei ole kuvia sitten tulossa, ennenkuin jossain vaiheessa saan uuden. Korjattavaksi tuota tuskin viitsii viedä, varmaan maksaa saman verran kuin uusi.

Viikon päästä on Rurokin näyttely, jossa mukana on Adam ja Alexander. Toivotaan, että näyttely saadaan järjestymään lentokiellosta huolimatta, ehkä tuo pöly tuosta haihtuisi siihen mennessä ja tuomarit pääsisivät Suomeen! Molemmilla tuomarina olisi jo ennestään tuttu herra Charles Spijker, jolla itse myös assaroisin. Adam kisaa luokassa 7 ja Alexander, yli vuoden tauon jälkeen, luokassa 8. Ajattelin pestä Adamin keskiviikkona, vaikka näyttävää metsäkissaurosta siitä ei saakaan tähän hätään mitenkään taiottua. Turkkia on todella vähän, uutta se ei ole ehtinyt vielä kasvattaa vaikka pahin karvanlähtö onkin jo ohitettu.

Adamille on koittanut tällä viikolla ruokaremontti. Minulla paloi suoraan sanottuna kiinni tähän vauvameininkiin mitä sen kanssa on viime kuukaudet ollut. Kollinpitohan on oikeastaan kuin olisi pienen vauvan äiti; syöttämistä ja vaipanvaihtoa ;) No ei vaan, eihän meillä vaippoja ole ollut käytössä kuin satunnaisesti silloin joulun aikaan, mutta syöttöhommaa olen jatkanut jo useita kuukausia. Nyt siihen tuli siis loppu. Ainakaan toistaiseksi mitään hirveitä riutumisen merkkejä ei ole ilmassa, sillä Adam on syönyt ihan hyvin raksuja. Ei paino nouse, mutta toivottavasti ei lähde laskuunkaan. Halu syödä muutakin kuin raksuja toivottavasti taas pikkuhiljaa nousee, juuri äsken Adam söi ensi kertaa moneen kuukauteen annoksen possua :)

Tällä viikolla on saatu oikeaa kevään tuoksua, kun ilmat on olleet ihanat. Kissat ovat viettäneet suuren osan päivistä tarhassa tai kuistilla nukkuen, ja välillä niitä on ollut vaikea saada sisälle. Tänään tuli sitten sään suhteen takapakkia, ilma on viileämpi ja satoihan tuossa räntääkin! Tästä huolimatta kissat ovat, tälläkin hetkellä, olleet tarhassa innokkaasti.

Arki siis etenee, ylihuomisen matikankokeen jälkeen minullakin alkaa uusi jakso, ja siispä uudet toiveet siitä, että jos tässä vaikka keskittyisi ;)

Eetu Pörri 8 v 9.4.

Vietimme eilen perjantaina 9.4. Pörrikän syntymäpäiviä. Ikää herralla tuli mittariin kokonaiset kahdeksan vuotta! Onnea mamman pörrikälle! Varsinaisia lahjoja Eetu ei saanut, mutta paras lahja sille olikin varmasti se, että sai kerrankin syödä ihan niin paljon kuin napa veti :D Ruokaa kuluikin raksuista ja lihoista kissanmaitoon, ja ilta kului mamman sylissä kehräten.

Kuva alle puolivuotiaasta Eetusta, vuodet ovat sittemin vierineet...



Tässä samassa postauksessa kerrottakoot, että Adamin morsian Ronja ei valitettavasti tullut tiineeksi toisestakaan yrityksestä. Lisää aiheesta kotisivuilla Adamin morsiansuunnitelmissa

Iloista Pääsiäistä!

Aurinkoista ja iloista kevään juhlaa kaikille!

Pääsiäistä vietetään meillä rauhallisissa merkeissä - viiden päivän loma, ah! Itse kävin tänään päivävisiitillä Saarijärvellä, kissat nautiskelivat sillä aikaa olostaan kotosalla. Luvassa pyhinä lepäilyä ja herkkuja mamman pääsiäispupusille <3

Lumet sulavat kovaa vauhtia niin pihasta kuin tarhastakin. Tämä aiheuttaa joka keväisen ongelman; kuraisen liejun tarhassa ja sen myötä likaiset kissantassut. Onneksi siistinä eläiminä kissat pysyvät itsekin poissa kuraisimmista kohdista ja pesevät kyllä tassunsa, mutta valkoisten mattojen säästämiseksi olen siitä huolimatta pessyt tassupyykkiä pari kertaa. Eetua se ärsyttää selvästi, mutta Adam ei ole moksiskaan, pieni myönnytys siitä hyvästä, että saa istua aurinkoisen keväisessä ulkotarhassa!

Karvanlähtö on taas huipussaan, outoa miten sekin tuntuu tulevan aaltoina. Eetu pöllyää ihan järjettömästi, ja tiputettuaan kaiken aluskarvansa Adam on nyt siirtynyt pöllyttämään myös harvoja päälliskarvojaan pois :D No, vaihtakoot nyt niin jos sitten kesällä säästyttäisiin tältä! Ruoka maistuu pojille, Eetulle mikä pöperö vain ja Adamille raksut. Pääasia että syö edes vähän jotain tuo kollikka, ja se on alkanut heti näkyä painolukemissa :)



Adam nauttii olomiehen urastaan vielä kolmisen viikkoa, ja sitten tiedossa reilun parin kuukauden tauon jälkeen näyttelyreissu!

Ruokapohdintaa

Viime aikoina on joutunut miettimään ruokintajuttuja taas kerran vähän uudestaan. Eetun ruokavalioon pitää ummetuksen takia lisätä kuitua, ja Adamin kanssa, noh, ruokailu on ollut yhtä taistelua viimeiset puoli vuotta.

Olen pikkuhiljaa antamassa periksi Adamin loputtomalle himolle syödä raksuja, muutahan se ei oikeastaan viime aikoina ole vapaaehtoisesti syönytkään. Nyt kun pentuajan vatsavaivat tuntuvat olevan takana päin, olen uskaltanut kokeilla Adamin kanssa erilaisia raksuvaihtoehtoja. Kokeilut ovat tälläkin hetkellä käynnissä, nyt kupissa on loput vanhasta Royalin Intense Hairball -pussista, ja seuraavaksi jonossa odottaa 400 g pussi Oral Sensitiveä. Royalin Maine Coon -raksua oli tarkoitus testailla seuraavaksi, mutta en onnistunut löytämään tähän hätään sitä mistään, eli aloitellaan nyt sitten hammasraksuilla.

Aiemmin hyvin pienestä raksunkulutuksesta kertoo se, että Royalin 2 kg Kitten -pussi on kestänyt tämän noin 10 kk kun Adam on meillä majaillut :D Pienenä se toki söi muitakin raksuja, mutta raksuilussa oli myös pitkiä taukoja vatsaongelmien takia. Nyt niitä ei enää ole ollut satunnaista "löysäilyä" lukuunottamatta, eli raksujen määrä ruokavaliossa on kasvanut. Elättelen toki edelleen toiveita, että Adamille pian alkaisi maistua myös liha ja märkäruoat. Itse olen aina jotenkin vierastanut pääosin raksuista koostuvaa ruokavaliota, ehkä siksikin että huonosti juovalle kastraattiurokselle Eetulle en ole niitä paljoakaan uskaltanut antaa. Adam juo kuitenkin hyvin ja pissahommien kanssa ei ole ollut mitään ongelmia, eli ehkä tässä uskaltaa kuitenkin turvallisin mielin antaa sille suosikkiruokaansa!

Pojat kävivät toissapäivänä vaa'alla, ja tulos oli molempien osalta iloinen yllätys, sillä painot olivat muuttuneet toivottuun suuntaan, Adamilla ylös- ja Eetulla alaspäin. Eetu itseasiassa painaa nyt jonkin verran alle 6 kg, eli varaa herkutella on jonkin verran :) Se saa nyt silloin tällöin pari milliä Levolacia, jotta maha pysyisi kunnossa, mutta olen ajatellut myös lisätä kuitua vaikka sitten namien muodossa. Kesää kohti Eetu alkaa liikkuakin taas enemmän, eli vaaraa ylipainosta ei tällä hetkellä ole.

Pöperöä kuppiin siis vaan ja kohti kevättä!

Pörrin kakkajuttu

Ei tämä elämä näköjään rauhoitu tästä vieläkään! Kun Adamin tilanne morsianasioiden suhteen rauhoittui, alkoi puolestaan Eetusta huolehtiminen kun sille iski tiistai-iltana paha ummetus.

Eetu on kärsinyt samanlaisista vaivoista aiemminkin, mutta ei ollenkaan näin pahasti. Se on aina saanut tuotoksensa tehtyä, väli vaan on ollut pitkä ja asiointi vaatinut tikistelyä. Tiistaina tilanne oli kuitenkin paljon pahempi. En muista minä päivänä sitä ennen Eetu oli käynyt "kakkosella", mutta parina päivänä se oli saanut sen verran kuidutonta ruokaa (lihaa, Feline Portaa), että arvelinkin että jotain ongelmaa voisi tulla. Illalla Eetu yritti mennä asioilleen, mutta ei tikistelyistä huolimatta saanut paljoakaan ulos. Annoin sille rypsiöljyä lipitettäväksi, mutta illan mittaan tilanne paheni ja Eetu meni surkeaksi. Se kävi muutaman minuutin välein yrittämässä saaden ulos vain tummaa liejua (ei sisältänyt verta), ruoka ei maistunut, vatsa oli selvästi kipeä ja mieli apeana.

Annoin Eetulle ruiskulla vettä suuhun ja lisäksi Nutriplus-geeliä, jotta saisi edes vähän energiaa. Pian Eetu saikin vähän lisää taas ulos, ja rauhoittui nukkumaan. Aamulla tilanne oli jo parempi, Eetu oli pirteämpi ja pyysi ruokaa, jota ei kuitenkaan paljoa syönyt. Päivän aikana se ei käynyt laatikolla, ja iltapäivällä annoin sille parafiiniöljyä, jotta ulostemassa saataisiin ulos. Ei vieläkään mitään, joten illalla toinen annos parafiinia. Illalla ruoka kuitenkin jo maistui ja Eetu oli muutenkin lähes normaali, joten pahin alkoi olla takana.

Tänään sieltä sitten tuli paaaljon ulos! Eetu on virkeä ja oma itsensä, ruoka maistuu ja jaksaa läpsiä pikkuveljeä nenille. Parafiinia en varmaan enää anna, sitä ei ole tarkoitettukaan pitkäaikaiseen käyttöön. Sen sijaan jatkossa täytyy sitten yrittää lisätä vähän kuitua ruokavalioon ja antaa säännöllisesti Levolacia, jos sillä maha pysyisi hyvänä.

Ummetus on yleinen vaiva veteraani-ikäisillä kissoilla. Eetu on ollut tähän asti hyvin kuiduttomalla ruokavaliolla ja lisäksi se ei juo oikeastaan lainkaan, eli ongelmat olivat odotettavissa. Onneksi tästä kerrasta kuitenkin selvittiin säikähdyksellä eikä jouduttu turvautumaan eläinlääkäriin. Toivottavasti jatkossa Pörrin maha pysyy terveenä, eikä muitakaan iän tuomia vaivoja vielä ilmaannu!

Paljon on taas tapahtunut...

Ilmeisesti Adamin aiemmat huutelut tuottivat tulosta, ja viikko sitten tyttöystävä Ronja aloitteli kiimaansa. Ronja ei siis ollut tiineenä, ensimmäisessä ultrassa näkyi yksi pentu ja toisessa ei enää yhtään, tiineyden merkit olivat loppuun saakka varsin vahvat, eli ehkä jotain valetiineyden tapaista... Sitä on kuitenkin turha jäädä sen kummemmin jossittelemaan, uusi kiima alkoi ja eikun uusia treffejä järjestämään!

Saimme Ronjalle kyydin heti tiistaille (kiitos Katja ja Jukka!), ja illan hämärtyessä pariskunta pääsikin jo yhteiseen sviittiin. Adam tuntui heti muistavan morsiamensa ja sen, mikä on homman nimi, mutta Ronja oli eri mieltä ja varsin ärsyyntynyt koko touhuun. Keskiviikkoaamun valjetessa uljas prinssi oli kuitenkin sulattanut prinsessansa, ja aamulla oltiin jo pusutteluvaiheessa.



Treffit sujuivat jälleen harmittavan hiljaisissa merkeissä. Ronjan kiima ei ollut kovin vahvana päällä, se kyllä kieri ja nosti peppua aina kun rapsuttelin, mutta muuten oli aika rauhallinen. Adam tyytyi myös alkuinnostuksen jälkeen vain halailemaan ja välillä yrittämään laiskasti astumista. Täytyy sanoa siis että todella fleguja kissoiksi tuossa touhussa!

Ronja lähti kotiin varhain lauantaiaamuna (kiitos Minna!) ja sulho jäi kaipaamaan. Toiveeni astutuksen onnistumisesta eivät ole tälläkään kertaa vahvat, sillä en nähnyt tai kuullut yhtään onnistunutta astumista. Muita merkkejä kuitenkin oli sen puolesta, että josko jotain olisi tapahtunut... Se tiedetään muutaman viikon sisällä, tarvittaessa Ronja ultrataan. Tilanteen ja mahdollisen tiineyden kehittymistä voi seurata Slytiger's -kissalan blogissa



Adam on ollut morsiamen lähdön jälkeen rauhallinen ja oloonsa tyytyväinen. Lauantaina vähän huudeltiin tytön perään, mutta sen jälkeen ei ole edes merkkauspisuja päästelty! Nyt kollinelämä rauhoittuukin, morsiamia ei ole enempää tällä haavaa tulossa. Adam pääsee keskittymään tärkeämpiin asioihin, eli itsensä kasvattamiseen isoksi ja karvaiseksi :)

Äijäasennetta by Adam

Blogikirjoitus by Adam

Hmm, mitäköhän jäynää sitä tänään keksisi? Kenties murtautuisi raksukaappiin tai kusaisisi sohvalle...



Tsihihih, mamma inhoaa jäyniäni! Varsinkin sulotuoksuja sohvalla tai pöytäliinalla. Mutta minkäs teet, täytyyhän naisia houkutella kaikin keinoin, mistäs ne muuten tietää että ulottuvilla on viriili nuori mies



Ei mutta nyt tarkkana! Puhuttiinko jotain naisista?



Naiset, naiset, nuo sulokkaat olennot,... Pidän itseni hoikkana ja sulavana naisia varten, eikä tokikaan turkkia sovi kasvattaa, tuskinpa naiset mistään karvaisista pumpulipalloista pitää. Ei, ei, machona vaan ja vähän äijäilmettä peliin!



Oletteko kuulolla te, oi ihanat kissatytöt? Maaliskuu on kissojen rakkauden aikaa, joten tulkaa ihmeessä... Mamma voi olla asiasta vähän eri mieltä, mutta mitäpä tuosta. Olen kirjaimellisesti varsinainen naistennaurattaja ja vaitiolo taataan... Slurps!



Katsokaa nyt komeaa figuuriani, on se kumma jos tästä ei naiset innostu?!



Eetu: WTF?? Huoh...

Näyttelysuunnitelmia

Nyt kun kotisivujakaan ei taas vaihteeksi saa päivitettyä (muuttivat automaattisesti Google Sitesiin ja nyt sitten vuorostaan se kenkkuilee), niin selvennetäänpä täällä vähän meidän kevään näyttelykalenteria :)

Adam on nyt ansaitulla näyttelytauolla, joka loppupeleissä jääkin suunniteltua lyhyemmäksi. Adamin valmistuttua Jyväskylässä Championiksi se siirtyy nyt luokkaan 7, ja voi saada siinä luokassa vain kaksi sertiä kotimaasta. Olen ilmoittanut Adamin RUROKin näyttelyyn Helsinkiin (PetExpo, Messukeskus) lauantaiksi 24.4. Tänne tulee pitkästä aikaa myös Alexander (lk 8) eli paikalla on meiltä punaisia mettispoikia oikein kaksin kappalein!

Seuraavan näyttelyn ilmoa tuossa juuri rustailin ja tulostelin. Sertiä lähdetään metsästämään myös PIROKin näyttelyyn Tampereelle lauantaiksi 15.5. Siellä Adam siis myös luokassa 7. Parhaimmassa tapauksessa siis Adamilla olisi Tampereen jälkeen kotimaan sertit täynnä, mutta vaikka ei olisikaan, on suunnitelmissa silti reissu Tallinnaan toukokuussa. Matkakumppaneiksi saadaan toivoon mukaan Angeli-emo ja Helmi-sisko, eli varsinainen sukukokoontuminen siis Suomenlahden toisella puolen :) Sitä reissua aletaan varmaan suunnitella tarkemmin piakkoin. Tallinnaan Adam lähtisi siis kisaamaan tarvittavasta ulkomaansertistä, tai toivottavaa tietysti olisi, että siitä ei hirveästi joutuisi kisaamaan ;)

Nämä pari näyttelyä tässä ennen RUROKia meiltä jää siis kokonaan väliin. Parhaillaan on käynnissä POH-KISin näyttely Seinäjoella, johon minun oli tarkoitus lähteä assaroimaan. Flunssan painaessa päälle jätin nyt kuitenkin väliin... Sieltä on kuulunut hienoja uutisia, Adamin emo Angeli on saanut kolmannen CACS-sertinsä kehujen kera ja sisko Helmi toisen CACIB-sertinsä :)
Myös Turun näyttely jää meiltä väliin, matka olisikin vähän turhan pitkä ja se ei tunnetusti kuulu Adamin suosikkinäyttelypaikkoihinkaan, ainakaan mitä auditorioon katsomoineen tulee...

Tällaisia suunnitelmia siis kevääksi, täytyy toivoa että saan tuon kollin edes jotenkin siedettävämpään kuntoon tässä parin kuukauden kuluessa, tuon näköisenä sitä ei kyllä kehtaa näyttelyyn viedä!

Punaisten painimatsi

Ei tällä kertaa hempeilyvideo ;) Jotta elämä ei kävisi liian laiskaksi, pojat vetävät päivittäin ralleja ja painimatseja ympäri taloa. Tässä vähän laiskanpuoleinen taidonnäyte :D Vauhdikkaimmista leikeistä kuvia tai videokuvaa on mahdotonta saada, sillä silloin punaiset salamat viuhtovat sellaista vauhtia, ettei kamera pysy perässä!

Elämää kollin kanssa

Viime kuukaudet ovat kyllä kissanhoidon kannalta olleet yhtä hullunmyllyä. Adam löysi sisäisen miehensä pikkuhiljaa syksyn edetessä, ja muutama päivä ennen joulua tapahtui sitten se eniten (kauhulla) odotettu; ensimmäinen merkkauspisu. Adam on osoittautunut viriiliksi nuoreksi mieheksi, mutta koska hankin sen paitsi lemmikiksi, myös näyttely- ja siitoskissaksi, ei leikkauttaminen ole ollut mikään vaihtoehto vielä tässä vaiheessa. Olemme siis eläneet viime kuukaudet kollinomistajan arkea.

Kaikki alkoi oikeastaan pian Tampereen näyttelyn jälkeen. Adam oli jo pitkään syönyt vähän huonosti, mutta totaalinen stoppi tuli lokakuussa, noin 8 kk iässä. Adamille ei kelvannut enää mikään, kaikki oli hyihyi ja en syö. Ainoastaan raksut tuntuvat pojalle maistuvan edes jotenkuten. Syömisen kanssa on taisteltu nämä 4-5 kk eikä muutosta ole oikeastaan tullut. Adamin paino on pysynyt surkeana, se on mielestäni aivan liian laiha ja suostuu itse syömään oikeastaan vain raksuja ja märkäruoista kastikkeet. Pakkoruokinta on tullut erittäin tutuksi ja jokapäiväiseksi, pakkohan kollin on jotain saada syödäkseen.

Muilta osin Adam ei ole toistaiseksi ollut niin vaikea kolli kuin pelkäsin. Syömättömyys ja riutuminen on oikeasti omasta näkökulmastani se kaikista sydäntäraastavin asia kollinpidossa. Merkkailu alkoi ennen joulua ja yltyi siskoni kissojen ollessa käymässä. Ensialkuun merkkailu oli satunnaista, yksi pisu parin päivän välein. Sitten se yltyi ja yltyi. Joulunpyhinä olimme tilanteessa, jossa Adam piti kollinpöksyjä oikeastaan kokoajan, ainoastaan öisin ja tarhassa se sai olla ilman. Yhtenä päivänä seurasin Adamin menoa parin tunnin ajan ja bongasin toistakymmentä merkkauspisua. Aikamoinen määrä!

Tammikuun alussa tilanne alkoi rauhoittua. Surokin näyttelyssä Adam oli toistaiseksi aktiivisimmillaan mitä tulee näyttelykuseskeluun. Se pissasi oman häkkinsä pari-kolme kertaa ja tuomarihäkin noin 10 min aikana suunnilleen yhdeksän kertaa. Kotona sama tahti ei onneksi jatkunut, vaan jatkettiin normaalilla tahdilla, yksi merkkauspisu parin päivän sisällä. Ronja tuli kylään tammikuun puolenvälin jälkeen. Sviittiin kustiin autuaasti päivittäin, ja minä sain siivota, eihän morsiamen ollessa tietenkään voinut pitää pöksyjä jalassa. Ronjan lähdettyä sunnuntaina maanantai oli aivan kaoottinen päivä. Adam kusi pöksyissään olleen, varsin paksun terveyssiteen aivan täyteen. Päästyään ikävän tuskastaan tilanne jälleen rauhoittui, ja sen jälkeen ollaan menty keskimäärin linjalla 1 merkkauspisu/viikko. Se on todella rauhallinen ja kohtuullinen tahti, jota itsekin niiden kusien siivoajana kestän mainiosti. Adam näyttää tyytyneen siihen yhteen naiseen, kiltti poika ;)

Adam ei ole oikeastaan missään vaiheessa suuremmin jollottanut eli mourunnut naisten perään. Tämä oli odotettavissakin, sillä Adamilla on todella heikko ja pieni ääni. Toisinaan se on päästänyt pari säälittävää ulahdusta, mutta ei todellakaan mitään häritseviä konsertteja. Toivottavasti ei keksi aloittaakaan!

Tänään on jännittävä päivä. Ronja on 4,5 tiineyviikon jälkeen menossa ultraan, sillä edelleen on täysi mysteeri, onko se tiine vai ei. Mikäli ei ole, niin uudet treffit on tiedossa todennäköisesti varsin pian. Jos taas on, niin voin kollinomistajana huokaista helpotuksesta. Saa nähdä mihin suunnitelmat nyt vie, leikkaus ei edelleenkään ole vaihtoehto Adamin tapauksessa, mutta toisaalta en jaksaisi enää katsella tuota sen syömättömyyttä ja laihaa, riutunutta olemusta.

Kollinomistaja kiittää, kuittaa ja palaa asiaan.

Herkkusienimies :)

Olimme viime viikonloppuna kotinäyttelyssämme Jyväskylässä. Mukana oli Adam, Eetu jäi taas kotimieheksi ;) Adamia tuomaroi lauantaina Veikko Saarela, jolla itse myös assaroin, ja sunnuntaina Marie Rihova.

Viikonloppu oli kaikkiaan oikein mukava ja onnistunut :) Jyväskylän näyttelyt ovat tietysti meille aina suurta luksusta, kun näyttelypaikalle ajaa kotoa vain viitisen minuuttia. Niinpä päivät olivat hyvin lyhyitä, vain klo 9-17 molempina päivinä! Adam tuntui myös olevan tyytyväinen siihen, ettei tarvinnut matkustaa pitkää matkaa.

Tulosten osalta meni myös hienosti! Lauantain tuomari tykkäsi Adamista kovasti, erityisesti tyypistä. Turkkikin sai yllätyksekseni kehuja niin laitosta kuin rakenteesta, vaikka Adam on tällä hetkellä ehdottomasti huonommaissa turkissaan koskaan :D Arvosteluseteliin Adam sai koko setelin kokoisen sydämen ja paljon kehuja ;) Kilpailua sertistä ei tällä kertaa ollut, niinpä tuloksena heittämällä toinen CAC-serti! VP-valinnassa vastassa oli Angeli-emo (onnea ekasta CACS-sertistä!), avoimen luokan naaras ja nuori naaras. Adam oli tuomarin mielestä näistä selkeästi paras, niinpä tuloksena VP-tot. Tuomarin paras -valintaan pääsimme ja siinäkin tuomarilla oli selkeät sävelet: Adam pääsi kolmen hienon uroksen joukosta paneeliin. Voi miten ylpeä sain olla pikkumiehestä, ja kiitos Kati kannosta paneelissa!

Lauantaina juhla jatkui vielä paneelin jälkeen, kun Adam palkittiin Kes-Kis vuoden nuorena ja Angeli-emo Kes-Kis vuoden siitosnaarana! Hienoja kissoja :)

Adam käyttäytyi koko viikonlopun siltä osin hyvin, ettei murinoita ja sähinöitä paljon kuulunut. Ilmeisesti se pahin teinikollivaihe on siis vihdoin ohitettu! Käytös ei kuitenkaan mitenkään kehuttavakaan ollut, Adamilla on katsomokammo ja siispä Killeri on sille yksi pahimpia näyttelypaikkoja. Alakerrassa pelättiin etenkin sunnuntaina portaita ja yläkerrassa sitten sitä katsomoa. Onneksi näin huonoja näyttelypaikkoja ei ole monia, raviradat eivät ole meitä varten!

Sunnuntaina otin itse rennosti enkä edes assaroinut. Adam pääsi heti aamusta Marie Rihovan pöydälle, arvostelu oli varsin mitäänsanomaton. Tuomari ei paljon puhua pukahtanut, tykkäsi kyllä Adamin päästä mutta piti sitä vielä hyvin kehittymättömänä poikana, mikä on tietysti totta, vastahan se on vuoden ikäinen. Adam ei myöskään esiintynyt pöydällä edukseen, pelkäsi niitä vieressä olevia portaita niin kovin. Silmät oli pyöreät ja kuin lautaset, mikä tietysti oli vähän harmi, Adamilla kun on noin muuten todella upeat ja kauniinmuotoiset silmät. Kilpailua ei tälläkään kertaa ollut, ja niinpä tuli kolmas CAC-serti ja Adam valmistui Championiksi!! VP-valintaa ei ollut, koska vitosväriryhmässä oli vain Adam ja Angeli. TP-valintaan tuomari yllätyksekseni Adamin otti, mutta siinä voiton vei mahtavan kokoinen valkoinen mettiskolli, ihan hävetti pitää Adamia siinä jättiläisen vieressä vertailussa :D

Viikonloppuna riitti juhlittavaa muutenkin: Adamin sisko Helmi valmistui lauantaina Championiksi, oli molempina päivinä VP ja sunnuntaina TP. Angeli-emo sai molempina päivinä CACS-sertinsä. Hieno viikonloppu Kalicalanin kissoille siis :)

Adam jää nyt pienelle, todella ansaitulle kasvutauolle näyttelyistä. Kehiin palataan kuitenkin ehkä jo pikemmin kuin alunperin suunnitelinkaan... Täytyy nyt katsoa, näyttelysuunnitelmat ovat vielä pitkälti auki!

Adam 1 v

Adam täyttää tänään vuoden :) Onnea mamman rakkauspakkaukselle!

Tässä samaan syssyyn voisi kai julkaista Adamin Vuoden Kissa -sijoitukset:
Kes-Kis vuoden nuori 2009
SRK kat II vuoden nuori 2009 #6

Mettisyhdistyksen virallisia tuloksia vielä odotellaan, mutta selväähän jo on että Adam pärjäsi siinäkin kisassa hienosti, sijoittuen neljänneksi :)

Lisää kuvia yksivuotiaasta täällä