Elokuun puolivälin paikkeilla keräsin kimpsuni, kampsuni ja kattini ja muutin tänne Helsinkiin, Viikin peltojen keskelle. Syksy lähti mukavasti liikkeelle, kissat sopeutuivat mainosti - vaikka toki tilaa on nyt harmittavan paljon vähemmän - eivätkä tunnu olevan helsinkiläistymisestä moksiskaan :-) Parvekkeelle viritettiin verkot ja valjastelulenkkejäkin on poikien kanssa tehty. Opiskelu alkoi sitten elokuun lopussa, ja onkin ollut varsin tiivistahtista, mutta kuitenkin rentoa koko syksyn. Syksyn mittaan tutuksi ovat tulleet niin ihan solutason perusteet, kuin lihaksiston ja luuston anatomiakin. On mahtavaa olla omalla alalla :-))
Kissapuolellakin on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Aloitetaan nyt vaikka näyttelymaailmasta; Adamin kanssa on syksyn aikana kierretty muutamatkin näyttelyt Puolaa myöten :D SUROKin kesänäyttelyssä Adam pärjäsi upeasti ollen EX1 CACS BIV NOM (tuomarina Stephane Bernard), RUROKin elokuun näyttelystä käytiin myös nappaamassa CACS (Raymond Saetre). Kotinäyttelyssämme Jyväskylässä vietimme koko pitkän viikonlopun - olinhan itse siellä tiivisti töissä pääassarina. Menestystä en suuresta näyttelystä odottanut, mutta tulihan sitä silti! Adam käyttäytyi hienosti ja oli lauantaina EX1(/2) CACS BIV (Dorte Kaae) ja sunnuntaina EX1 CACS NOM (Raymond Saetre)! Lauantaisen BIV-tuloksensa ansiosta Adam saavutti tittelin Distinguished Variety Merit, Suomen ensimmäisenä väriryhmän NFO V kissana. Mamma on niin ylpeä! Adamin koko tittelilitania on tästä eteenpäin siis GIC FI*Kalicalanin Caro Miu, JW, DVM.
Lokakuun lopussa vuorossa oli jännittävä ex tempore -reissu Puolaan FIFe World Cat Show -näyttelyyn PIROKin BUSSIreissulla. Tuosta reissusta voisi kirjoittaa ihan oman postauksensa! Sanotaanko näin lyhyesti, että kommelluksia kyllä riitti, sattui ja tapahtui! En kadu näyttelyyn lähtemistä, vaikka haaveissa ollut ulkomaanserti jäikin Adamilta saavuttamatta (EX2, Mario Ottino), sillä näyttely oli muuten uskomattoman hieno kokemus. Tapasin myös Adamin isän Ennio E'Xodjan kasvattajan Monikan, joka on aina tykännyt Adamista mielettömästi, oli siis ihana että hän pääsi näkemään Adamin livenä :-) Ja olikin valmis ostamaan pojan Puolaan, arvatkaapa suostuinko ;-)
Sitten vähän lähemmäs nykypäivää, viime sunnuntaina olimme Adamin kanssa Turun näyttelyssä, josta saldona Martti Peltoselta EX1(/2) CACS BIV! Adam käyttäytyi jälleen hienosti, paljon parempaa näyttelykissaa en voisi kyllä toivoakaan! Upea "pikku"mies! Jos joku on pysynyt vielä kärryillä, niin Adamin sertitilanne on nyt siis se, että meillä on yhteensä 10 sertiä luokasta 3, ja kaikki kotimaasta. Adam on siis tällä hetkellä ns. sertijumissa. Yksi ulkomaanserti puuttuisi siitä kaikkein kirkkaimmasta tittelistä :-) Suunnittelemmikn ehkä ulkomaanreissua alkuvuoteen...
Sitten lyhyesti Adamin morsianasioista. Kesällä kollikka intoutui jälleen kollittelemaan, ja nyt syksyn mittaan kuseskelu (ja haju!!) on vain pahentunut. Kuvaan on ikävä kyllä astunut myös ihanille naisille lauleskelu ja mouruaminen, se onneksi vielä varsin vähäisissä määrin. Syyskuussa kävimme Adamin kanssa eläinlääkärissä, josta tuloksena HCM-ultrassa täysin terve ja hieno sydän, ja sienitestikin näytti negatiivista. Adamille on sovittuna kaksi kuvankaunista neitoa, joista molemmat ovatkin nyt käyneet treffeillä. Ensimmäinen neito tuli ensitreffeille heti RUROKin näyttelyn jälkeen, ja suurista toiveista huolimatta tuo yritys ei tuottanut tulosta. Uusintatreffit olivat vajaa neljä viikkoa sitten, ja tällä kertaa saatiin yksi onnistunut astuminenkin. Olen silti edelleen hieman skeptinen onnistumisen suhteen, mutta torstaina olemme asian suhteen viisampia neitosen mennessä silloin ultraan. Viime viikolla tuli sitten morsian nro kaksi ensitreffeille. Kyseessä oli neidolle ensimmäinen kerta ikinä kollin luona, ja sen kyllä huomasi. Pariskunnasta tuli hyviä kavereita ja yritystä kyllä oli, mutta naaras ei saanut juoksua kunnolla päälle ja oli muutenkin vielä vähän ulkona koko hommasta :-) Ja Adam kun on tuollainen lempeä vätys, jäivät astumiset sitten hyvän yrityksen tasolle. Toinen yritys tällä pariskunnalla toivottavasti vielä ennen joulua, toivon mukaan paremmalla onnella.
Entäs sitten meidän ihana Eetu Pörrikkäinen! Ettei jää ihan taka-alalle, niin muutama sana vanhasta herrastakin :-) Pörri on viettänyt rauhallista syksyä lepäillen ja välillä ulkoillen, ja joka yö nukutaan mamman vieressä. Adamin kollittelu ei onneksi ole kiristänyt kaverusten välejä, mutta vähän tylsää Eetulla on kun Adam ei naisasioiltaan malta kaverin kanssa niin paljon enää leikkiä. Ruokahalua Eetulla on riittänyt, ja olemmekin vähän tasapainoilleet tuon painoasian kanssa. Terveys on keväällä 10 v täyttävällä kissaherralla pysynyt ihan hyvänä, joskin nyt loppuvuodesta pitäisi viedä Eetu rokotuksille ja hammashuoltoon - vähän jännittää mikä on hampaiden tilanne (FORLin suhteen). Puolan reissumme ajan Eetu oli hoidossa siskollani, jossa viihtyikin erinomaisesti vanhojen kissakavereidensa Alexin ja Madden kanssa. Huomenna Pörri pääsee ensimmäistä kertaa sitten muuton käymään taas Jyväskylässä! Matka voi ottaa taas vähän koville, mutta uskon, että Pörrikkä on onnellinen päästessään käymään 'kotona'.
Riittäisiköhän päivittely tältä erää :-) Kotisivutkin yritän saada lähipäivinä päivitettyä, ja josko tätä blogiani nyt yrittäisi pitää hengissä vähän paremmin :D
Pari kuvaa pojista alkusyksyltä :-)
