Reissausta ja marraskuun aloitus

Vaikea uskoa, että nyt on jo marraskuu! Toisaalta on mukavaakin, kun aika kuluu, tämä vuosi voisi jo pikkuhiljaa loppua ja kevään odottelu alkaa... Abiturientti yrittää jaksaa vääntää nämä viimeisetkin kurssit ja kuukaudet, keväällä pääsee sentään keskittymään vaan olennaiseen eli kirjoituksiin ja niiden jälkeen pääsykokeeseen lukuun :D

Lokakuu meni hujahduksessa. Viikon 42 olimme syyslomareissulla Sisiliassa, Italiassa. Pojat viettivät lomaviikkonsa Oriveden lähellä Jellonan kissahotellissa. Kiitos Eliselle, joka piti kissoista hyvää huolta! Ne vaikuttivat varsin tyytyväisiltä oloonsa kun kävimme ne sieltä hakemassa, Eetu ei olisi halunnut lähteä ollenkaan kotiin, johtuniko sitten hyvästä ruokatarjoilusta ;) Adam hyrisi koko matkan ja loppupäivän aivan valtavasti - eli ainakin sillä oli tainnut olla mammaa aikamoinen ikävä! Onneksi näitä pitkiä viikon reissuja ei ole kovin usein, ikävä oli nimittäin molemminpuolinen <3

Arkeen paluu oli rankkaa, Suomen syksy on niin masentava! Etenkin nyt kun kelloja käännettiin niin tuntuu olevan kokoajan pimeää. Jostain sitä energiaa pitäisi kuitenkin repiä. Kissatkin ovat olleet väsyneemmän oloisia, vaikka kyllä edelleen vedetään välillä sellaista rallia että meinaa sohvakin kaatua :D Olen suunnitellut uuden, kattoon asti olevan kiipeilypuun ostamista, jotta Adam pääsisi toteuttamaan paremmin itseään.

Viime viikolla kävimme Eetun kanssa Eläinklinikka Tähdessä vuositarkastuksessa ja rokotuksilla. Voi miten Pörri hurmasikaan! Klinikan väki oli haltioissaan Eetun kehrätessä, tarpoessa ja kelliessä eläinlääkärin pöydällä. Kuulemma kissapotilaat harvoin käyttäytyvät niin ;) Eläinlääkäri tarjoutui viemään Pörrin kotiinsa, mutta mammapa ei pappakissastaan suostunut luopumaan. Rokotus tuli kankkuun ja terveeksi kissaherra kuitattiin - sydämen kuuntelu ei tosin ihan täysin onnistunut kehräyksestä johtuen. Hampaatkin tutkittiin ja muut olivat hyvässä kunnossa lukuunottamatta sitä yhtä FORL-hammasta. Sekin oli mennyt itseasiassa parempaan suuntaan siinä mielessä, että nyt se on lähes kokonaan peittynyt, eikä ainakaan enää ole kipeä, jos tähän asti olisi ollutkin. Syy, miksi sitä ei ole lähdetty poistamaan on siis se, että Eetu ei ole millään tavalla (syömiskäyttäytymisen muutoksilla tms) osoittanut, että se olisi kipeä. Se on sen verran pieni hammas, että näyttäisi nyt peittyvän sitten itsekseen, eli poistoa ei ollenkaan tarvita, ellei mitään uutta nyt ilmene. Muita hampaita seuraillaan, toivonmukaan Eetu saa pitää ne kaikki vielä pitkään!

Muuta sen ihmeempiä ei ole tapahtunutkaan. Näyttelyt ovat tosiaan tällä hetkellä tauolla, eikä niitä täällä Suomessa tänä vuonna järjestetäkään enää kuin yksi. Näyttelysuunnitelmia alkuvuodelle olen alkanut jo hahmotella, katsotaan miten käy... :)

Syksyinen kuva Adamista!

Hammaspipiä ja näyttelyitä

Kaksi viikkoa lomaa takana, pitäisiköhän pikkuhiljaa alkaa herätä tästä koomasta ja saada jotain hyödyllistä aikaan :D Kissarintamalla kyllä on tapahtunut, viime torstaina oli ell-reissu poikien kanssa, ja viikonlopun vietin assaroimassa Siilinjärvellä. Ehkä nyt olisi aika alkaa lukea syksyn yo-kirjoituksiin...

Torstain eläinlääkärikäynti oli sikäli rutiinireissu, että mitään akuuttia tai vakavaa ei siis ollut kyseessä. Adamille oli kertynyt poskihampaisiin vähän hammaskiveä, ja lääkärin kehotuksesta käytiin ne sitten sieltä poistamassa. Nyt on pojalla puhtaat ja valkoiset hampaat! Samalla suu ja purenta tutkittiin tarkasti, kun pohdimme lääkärin kanssa, olisiko siellä syy Adamin nirsouteen. No, purenta oli kunnossa ja suu terve, eli kai se täytyy vaan hyväksyä että Adam on ainoastaan raksukissa.

Eetu oli lääkärissä mukana perustarkastusta varten. Itselläni on jo pitkään ollut vähän epäilevä fiilis sen terveyden suhteen. Sen suu puhdistettiin ensimmäistä kertaa marraskuussa, mutta siitä huolimatta ikenet näyttivät jo kovasti punoittavan. Lääkäri tekikin Eetulle päällipuolisen tarkastuksen, ja pyysi lupaa pistää poika nukkumaan suun tarkempaa tutkimusta varten. Hammaskiveä oli kertynyt jonkin verran, ja se puhdistettiin. Lisäksi hampaista löytyi furkaleesioita, eli ikenen vetäytymistä ja siten hampaan kaulan paljastumista. Pörrikkä sai antibioottikuurin stomatiittiin eli ientulehdukseen, ja lisäksi pariksi päiväksi kipulääkettä.

Eetulla on siis alkava hammasjuuren syöpymäsairaus eli FORL. Lääkäri ei pitänyt tilannetta vielä kovin pahana, esim röntgenkuvia ei kokenut tarpeelliseksi ottaa. Ongelma on tällä hetkellä ainoastaan yhdessä hampaassa, ja sitäkään ei vielä tässä vaiheessa tarvinnut poistaa. Hyvällä suuhygienialla voidaan hampaiden rappeutumista yrittää hidastaa, ja mitään hammaskipujahan Eetulla ei vielä vaikuta olevan. Kovasti ihmettelin sitä, että tämä tuli nyt yhtäkkiä esille, kun puoli vuotta sitten suu puhdistettiin ja silloin ei löytynyt mitään kummempaa. Toisaalta lääkäri oli eri, ja epäilen, että hän ei käynyt suuta ja ienrajoja aivan yhtä tarkasti läpi. Kiitos tämänkertaisesta asiantuntevasta ja ystävällisestä palvelusta kuuluu Eläinklinikka Tähdelle!

Pojat heräilivät tokkurastaan alkuillasta, ja myöhemmin olivat molemmat jo kunnossa ja normaaleita. Eetulla on tosiaan nyt AB-kuuri päällä, ja Metacamia se sai nyt neljä päivää. Olen tähänkin mennessä pessyt Adamin hampaita, mutta Eetun hammashoito on jäänyt vähemmälle, se kun ei anna hampaitaan harjata. Ostin nyt lääkäristä Eetulle uutta hammasgeeliä, jota levitetään suuhun joka ilta. Adamille käyn ostamassa Bucacatia ja sen kanssa jatketaan jokailtaisella hampaiden harjauksella, joka on tietysti tehokkain keino pitää suu kunnossa.

Näyttelyidenkin saralla tapahtuu. Adam sai "vaihtopaikan" URKin näyttelyyn 11.7, jonne mennään jos onnistun löytämään jostain kyydin... Eli jos joku on menossa Tikkurilan näyttelyyn päiväseltään Jyväskylästä, niin kyytiä vailla yksi ihminen ja boksi! RUROKin ilmo lähtee huomenna matkaan, sinne ilmoitan Adamin lauantaiksi 21.8.

Pörrin kakkajuttu

Ei tämä elämä näköjään rauhoitu tästä vieläkään! Kun Adamin tilanne morsianasioiden suhteen rauhoittui, alkoi puolestaan Eetusta huolehtiminen kun sille iski tiistai-iltana paha ummetus.

Eetu on kärsinyt samanlaisista vaivoista aiemminkin, mutta ei ollenkaan näin pahasti. Se on aina saanut tuotoksensa tehtyä, väli vaan on ollut pitkä ja asiointi vaatinut tikistelyä. Tiistaina tilanne oli kuitenkin paljon pahempi. En muista minä päivänä sitä ennen Eetu oli käynyt "kakkosella", mutta parina päivänä se oli saanut sen verran kuidutonta ruokaa (lihaa, Feline Portaa), että arvelinkin että jotain ongelmaa voisi tulla. Illalla Eetu yritti mennä asioilleen, mutta ei tikistelyistä huolimatta saanut paljoakaan ulos. Annoin sille rypsiöljyä lipitettäväksi, mutta illan mittaan tilanne paheni ja Eetu meni surkeaksi. Se kävi muutaman minuutin välein yrittämässä saaden ulos vain tummaa liejua (ei sisältänyt verta), ruoka ei maistunut, vatsa oli selvästi kipeä ja mieli apeana.

Annoin Eetulle ruiskulla vettä suuhun ja lisäksi Nutriplus-geeliä, jotta saisi edes vähän energiaa. Pian Eetu saikin vähän lisää taas ulos, ja rauhoittui nukkumaan. Aamulla tilanne oli jo parempi, Eetu oli pirteämpi ja pyysi ruokaa, jota ei kuitenkaan paljoa syönyt. Päivän aikana se ei käynyt laatikolla, ja iltapäivällä annoin sille parafiiniöljyä, jotta ulostemassa saataisiin ulos. Ei vieläkään mitään, joten illalla toinen annos parafiinia. Illalla ruoka kuitenkin jo maistui ja Eetu oli muutenkin lähes normaali, joten pahin alkoi olla takana.

Tänään sieltä sitten tuli paaaljon ulos! Eetu on virkeä ja oma itsensä, ruoka maistuu ja jaksaa läpsiä pikkuveljeä nenille. Parafiinia en varmaan enää anna, sitä ei ole tarkoitettukaan pitkäaikaiseen käyttöön. Sen sijaan jatkossa täytyy sitten yrittää lisätä vähän kuitua ruokavalioon ja antaa säännöllisesti Levolacia, jos sillä maha pysyisi hyvänä.

Ummetus on yleinen vaiva veteraani-ikäisillä kissoilla. Eetu on ollut tähän asti hyvin kuiduttomalla ruokavaliolla ja lisäksi se ei juo oikeastaan lainkaan, eli ongelmat olivat odotettavissa. Onneksi tästä kerrasta kuitenkin selvittiin säikähdyksellä eikä jouduttu turvautumaan eläinlääkäriin. Toivottavasti jatkossa Pörrin maha pysyy terveenä, eikä muitakaan iän tuomia vaivoja vielä ilmaannu!

Eläinlääkärireissu ja valjastelua

Käytiin viikko sitten poikien kanssa tapaamassa eläinlääkäriä. Vuorossa oli Eetun vuosittainen rokotus, ja samalla poistettiin hammaskiveä. Eetu rauhoitettiin ensimmäistä kertaa n. 6 vuotta sitten olleen leikkauksen jälkeen, ja itseäni vähän jännitti miten se sujuu. Kaikki meni onneksi hienosti ja nyt on herralla puhtaat, valkoiset hampaat :) Hammaskiveä oli kertynyt jonkin verran, mutta alta löytyi täysin terveet ja hyvin kiinni olevat hampaat, eikä havaittavissa siis ollut mitään kissoille tyypillisiä hammassairauksia.

Adam oli myös mukana, ja sekin pääsi lääkärin pöydälle kopeloitavaksi. Saatiin kommentti oikein "mojovista palleista" ja merkintä rekkariin, että ne ovat asianmukaisesti laskeutuneet ;) Adam oli kiltisti ja tepasteli pöydällä häntä pystyssä.

Noin muuten arki on sujunut tuttujen rutiinien mukaan. Itselläni on tällä hetkellä koeviikko menossa, joten pojilla on ollut päivisin seuraa lähes kokoajan. Aamuisin ollaan myös nukuttu pidempään, mikä on herättänyt pientä närkästystä etenkin Adamissa, joka ei jaksaisi nukkua yhtään klo 7 pidempään :D Nälän takia se ei kuitenkaan aamuisin rettelöi, haluaisi vain riehua... Adam on nimittäin kokoajan vain huonontanut syömistään, ja tällä hetkellä tilanne alkaa olla jo todella huono sen suhteen, että mikään ei tunnu enää maistuvan ja kaikkea vain vähän härpitään. Suunnittelenkin Adamille tällä hetkellä pienimuotoista ruokaremonttia, mutta siitä lisää sitten myöhemmin.

Ulkoilu maistuu viileistä ja tuulisista säistä huolimatta, ja pari kertaa ollaan käyty valjastelemassakin. Ajattelin käydä tänäänkin Adamin kanssa tuossa pihalla pyörähtämässä, nyt kun ehdin vielä valoisan aikaan. Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!