Syksy kääntymässä talveksi

...ja ehkä aika vihdoin herättää blogi eloon :-) Tässä lyhyt katsaus viimeisen neljän kuukauden tapahtumiin :D

Elokuun puolivälin paikkeilla keräsin kimpsuni, kampsuni ja kattini ja muutin tänne Helsinkiin, Viikin peltojen keskelle. Syksy lähti mukavasti liikkeelle, kissat sopeutuivat mainosti - vaikka toki tilaa on nyt harmittavan paljon vähemmän - eivätkä tunnu olevan helsinkiläistymisestä moksiskaan :-) Parvekkeelle viritettiin verkot ja valjastelulenkkejäkin on poikien kanssa tehty. Opiskelu alkoi sitten elokuun lopussa, ja onkin ollut varsin tiivistahtista, mutta kuitenkin rentoa koko syksyn. Syksyn mittaan tutuksi ovat tulleet niin ihan solutason perusteet, kuin lihaksiston ja luuston anatomiakin. On mahtavaa olla omalla alalla :-))

Kissapuolellakin on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Aloitetaan nyt vaikka näyttelymaailmasta; Adamin kanssa on syksyn aikana kierretty muutamatkin näyttelyt Puolaa myöten :D SUROKin kesänäyttelyssä Adam pärjäsi upeasti ollen EX1 CACS BIV NOM (tuomarina Stephane Bernard), RUROKin elokuun näyttelystä käytiin myös nappaamassa CACS (Raymond Saetre). Kotinäyttelyssämme Jyväskylässä vietimme koko pitkän viikonlopun - olinhan itse siellä tiivisti töissä pääassarina. Menestystä en suuresta näyttelystä odottanut, mutta tulihan sitä silti! Adam käyttäytyi hienosti ja oli lauantaina EX1(/2) CACS BIV (Dorte Kaae) ja sunnuntaina EX1 CACS NOM (Raymond Saetre)! Lauantaisen BIV-tuloksensa ansiosta Adam saavutti tittelin Distinguished Variety Merit, Suomen ensimmäisenä väriryhmän NFO V kissana. Mamma on niin ylpeä! Adamin koko tittelilitania on tästä eteenpäin siis GIC FI*Kalicalanin Caro Miu, JW, DVM.

Lokakuun lopussa vuorossa oli jännittävä ex tempore -reissu Puolaan FIFe World Cat Show -näyttelyyn PIROKin BUSSIreissulla. Tuosta reissusta voisi kirjoittaa ihan oman postauksensa! Sanotaanko näin lyhyesti, että kommelluksia kyllä riitti, sattui ja tapahtui! En kadu näyttelyyn lähtemistä, vaikka haaveissa ollut ulkomaanserti jäikin Adamilta saavuttamatta (EX2, Mario Ottino), sillä näyttely oli muuten uskomattoman hieno kokemus. Tapasin myös Adamin isän Ennio E'Xodjan kasvattajan Monikan, joka on aina tykännyt Adamista mielettömästi, oli siis ihana että hän pääsi näkemään Adamin livenä :-) Ja olikin valmis ostamaan pojan Puolaan, arvatkaapa suostuinko ;-)

Sitten vähän lähemmäs nykypäivää, viime sunnuntaina olimme Adamin kanssa Turun näyttelyssä, josta saldona Martti Peltoselta EX1(/2) CACS BIV! Adam käyttäytyi jälleen hienosti, paljon parempaa näyttelykissaa en voisi kyllä toivoakaan! Upea "pikku"mies! Jos joku on pysynyt vielä kärryillä, niin Adamin sertitilanne on nyt siis se, että meillä on yhteensä 10 sertiä luokasta 3, ja kaikki kotimaasta. Adam on siis tällä hetkellä ns. sertijumissa. Yksi ulkomaanserti puuttuisi siitä kaikkein kirkkaimmasta tittelistä :-) Suunnittelemmikn ehkä ulkomaanreissua alkuvuoteen...

Sitten lyhyesti Adamin morsianasioista. Kesällä kollikka intoutui jälleen kollittelemaan, ja nyt syksyn mittaan kuseskelu (ja haju!!) on vain pahentunut. Kuvaan on ikävä kyllä astunut myös ihanille naisille lauleskelu ja mouruaminen, se onneksi vielä varsin vähäisissä määrin. Syyskuussa kävimme Adamin kanssa eläinlääkärissä, josta tuloksena HCM-ultrassa täysin terve ja hieno sydän, ja sienitestikin näytti negatiivista. Adamille on sovittuna kaksi kuvankaunista neitoa, joista molemmat ovatkin nyt käyneet treffeillä. Ensimmäinen neito tuli ensitreffeille heti RUROKin näyttelyn jälkeen, ja suurista toiveista huolimatta tuo yritys ei tuottanut tulosta. Uusintatreffit olivat vajaa neljä viikkoa sitten, ja tällä kertaa saatiin yksi onnistunut astuminenkin. Olen silti edelleen hieman skeptinen onnistumisen suhteen, mutta torstaina olemme asian suhteen viisampia neitosen mennessä silloin ultraan. Viime viikolla tuli sitten morsian nro kaksi ensitreffeille. Kyseessä oli neidolle ensimmäinen kerta ikinä kollin luona, ja sen kyllä huomasi. Pariskunnasta tuli hyviä kavereita ja yritystä kyllä oli, mutta naaras ei saanut juoksua kunnolla päälle ja oli muutenkin vielä vähän ulkona koko hommasta :-) Ja Adam kun on tuollainen lempeä vätys, jäivät astumiset sitten hyvän yrityksen tasolle. Toinen yritys tällä pariskunnalla toivottavasti vielä ennen joulua, toivon mukaan paremmalla onnella.

Entäs sitten meidän ihana Eetu Pörrikkäinen! Ettei jää ihan taka-alalle, niin muutama sana vanhasta herrastakin :-) Pörri on viettänyt rauhallista syksyä lepäillen ja välillä ulkoillen, ja joka yö nukutaan mamman vieressä. Adamin kollittelu ei onneksi ole kiristänyt kaverusten välejä, mutta vähän tylsää Eetulla on kun Adam ei naisasioiltaan malta kaverin kanssa niin paljon enää leikkiä. Ruokahalua Eetulla on riittänyt, ja olemmekin vähän tasapainoilleet tuon painoasian kanssa. Terveys on keväällä 10 v täyttävällä kissaherralla pysynyt ihan hyvänä, joskin nyt loppuvuodesta pitäisi viedä Eetu rokotuksille ja hammashuoltoon - vähän jännittää mikä on hampaiden tilanne (FORLin suhteen). Puolan reissumme ajan Eetu oli hoidossa siskollani, jossa viihtyikin erinomaisesti vanhojen kissakavereidensa Alexin ja Madden kanssa. Huomenna Pörri pääsee ensimmäistä kertaa sitten muuton käymään taas Jyväskylässä! Matka voi ottaa taas vähän koville, mutta uskon, että Pörrikkä on onnellinen päästessään käymään 'kotona'.

Riittäisiköhän päivittely tältä erää :-) Kotisivutkin yritän saada lähipäivinä päivitettyä, ja josko tätä blogiani nyt yrittäisi pitää hengissä vähän paremmin :D

Pari kuvaa pojista alkusyksyltä :-)

Ja sitten tuli huhtikuu

Aika menee kuin siivillä! Tuntuu, ettei ehdi kissaa sanoa ;-), kun viikot jo vaihtuu seuraavaan. Kirjoitukset ovat nyt ohi, ja vuorostaan pääsykokeisiin lukeminen aloitettu. Kissat ovat tietysti onnesta soikeina, sillä vietän edelleen päivät kotona lukien, valmennuskurssia on vain muutama tunti iltaisin. Ne eivät kuitenkaan suostu ymmärtämään, että jos kerta olen kotona, niin miksi en käytä kaikkea aikaani herrasväen paijaamiseen :D Itseasiassa joudun sulkeutumaan aina keittiöön, jonne kissoilla ei siis muutenkaan ole asiaa ilman ihmisten läsnäoloa, lukemaan. Muualla keskittymisestä ei tulisi mitään, sillä apumiehet ovat aina paikalla. Eetu yleensä tulee sivistyneesti vain istuskelemaan tai makoilemaan kirjojen päälle, mutta Adam puolestaan on itse röyhkeys: se yrittää käännellä sivuja, repiä papereita, nyysiä kirjoitusvälineitä, pureskella kynää yrittäessäni kirjoittaa... Toisin sanoen tekee kaikkensa, jotta lukemisesta ei tulisi mitään ;-)

Adamin yliaktiivisuuteen varmasti vaikuttaa myös kevään tullen pintaan nousseet hormonit. Tilanne ei ole mitenkään kovin paha vielä (onneksi!), meillä kotona ei ole naaraita tai muutakaan, mikä stimuloisi Adamin viettejä. Paino on kuitenkin jo humpsahtanut muutaman sata grammaa alaspäin - ruokahalu on siis taas katoamassa. Hyvin poika edelleen syö, ja onneksi sille on talven aikana kertynyt vähän vatsapussukkaa, jonka lähtemisestä ei ole haittaa ;-) Yksi aamu heräsin siihen, että Adam keikkuu ja treenailee sängyn jalkopäässä lepäilevän Eetun niskassa... Valloittava aamuherätys :D

Tarhailukin on nyt kunnolla päässyt alkuun, kun kaikki lumet ovat sieltä sulaneet, vaikka toki Adam on koko läpi talven käynyt välillä tarhassa pyörähtämässä. Valjastelukautta ei päästä vielä hetkeen aloittamaan, sillä pihalla on vielä melkoiset kinokset lunta.

Lauantaina 9.4. vietimme Eetun 9-vuotissyntymäpäivää :-) Palkinnoksi vanha herra sai niin paljon herkkuruokaansa kuin halusi - kyllä oli onnellista kissaa :D Eetu voi mainiosti alkuvuoden akne-episodin mentyä ohi. Saatan kuitenkin ottaa sen mukaan eläinlääkäriin muutaman viikon päästä, kun Adam saa vuosittaiset rokotuksensa. Vanhoilla kissoilla terveystarkastuksia suositellaan tehtävän vähän useammin kuin kerran vuodessa, ja jos ei muuta, niin ainakin Eetu pääsee hurmaamaan klinikan väkeä ja samalla voidaan katsaista hampaiden tilanne!

Tässä yksi kuva syntymäpäiväsankarista, tämä on tosin otettu jo tammikuussa Lahden näyttelystä, Heikki Siltalan käsialaa siis :)

Paljon on taas tapahtunut...

Ilmeisesti Adamin aiemmat huutelut tuottivat tulosta, ja viikko sitten tyttöystävä Ronja aloitteli kiimaansa. Ronja ei siis ollut tiineenä, ensimmäisessä ultrassa näkyi yksi pentu ja toisessa ei enää yhtään, tiineyden merkit olivat loppuun saakka varsin vahvat, eli ehkä jotain valetiineyden tapaista... Sitä on kuitenkin turha jäädä sen kummemmin jossittelemaan, uusi kiima alkoi ja eikun uusia treffejä järjestämään!

Saimme Ronjalle kyydin heti tiistaille (kiitos Katja ja Jukka!), ja illan hämärtyessä pariskunta pääsikin jo yhteiseen sviittiin. Adam tuntui heti muistavan morsiamensa ja sen, mikä on homman nimi, mutta Ronja oli eri mieltä ja varsin ärsyyntynyt koko touhuun. Keskiviikkoaamun valjetessa uljas prinssi oli kuitenkin sulattanut prinsessansa, ja aamulla oltiin jo pusutteluvaiheessa.



Treffit sujuivat jälleen harmittavan hiljaisissa merkeissä. Ronjan kiima ei ollut kovin vahvana päällä, se kyllä kieri ja nosti peppua aina kun rapsuttelin, mutta muuten oli aika rauhallinen. Adam tyytyi myös alkuinnostuksen jälkeen vain halailemaan ja välillä yrittämään laiskasti astumista. Täytyy sanoa siis että todella fleguja kissoiksi tuossa touhussa!

Ronja lähti kotiin varhain lauantaiaamuna (kiitos Minna!) ja sulho jäi kaipaamaan. Toiveeni astutuksen onnistumisesta eivät ole tälläkään kertaa vahvat, sillä en nähnyt tai kuullut yhtään onnistunutta astumista. Muita merkkejä kuitenkin oli sen puolesta, että josko jotain olisi tapahtunut... Se tiedetään muutaman viikon sisällä, tarvittaessa Ronja ultrataan. Tilanteen ja mahdollisen tiineyden kehittymistä voi seurata Slytiger's -kissalan blogissa



Adam on ollut morsiamen lähdön jälkeen rauhallinen ja oloonsa tyytyväinen. Lauantaina vähän huudeltiin tytön perään, mutta sen jälkeen ei ole edes merkkauspisuja päästelty! Nyt kollinelämä rauhoittuukin, morsiamia ei ole enempää tällä haavaa tulossa. Adam pääsee keskittymään tärkeämpiin asioihin, eli itsensä kasvattamiseen isoksi ja karvaiseksi :)

Äijäasennetta by Adam

Blogikirjoitus by Adam

Hmm, mitäköhän jäynää sitä tänään keksisi? Kenties murtautuisi raksukaappiin tai kusaisisi sohvalle...



Tsihihih, mamma inhoaa jäyniäni! Varsinkin sulotuoksuja sohvalla tai pöytäliinalla. Mutta minkäs teet, täytyyhän naisia houkutella kaikin keinoin, mistäs ne muuten tietää että ulottuvilla on viriili nuori mies



Ei mutta nyt tarkkana! Puhuttiinko jotain naisista?



Naiset, naiset, nuo sulokkaat olennot,... Pidän itseni hoikkana ja sulavana naisia varten, eikä tokikaan turkkia sovi kasvattaa, tuskinpa naiset mistään karvaisista pumpulipalloista pitää. Ei, ei, machona vaan ja vähän äijäilmettä peliin!



Oletteko kuulolla te, oi ihanat kissatytöt? Maaliskuu on kissojen rakkauden aikaa, joten tulkaa ihmeessä... Mamma voi olla asiasta vähän eri mieltä, mutta mitäpä tuosta. Olen kirjaimellisesti varsinainen naistennaurattaja ja vaitiolo taataan... Slurps!



Katsokaa nyt komeaa figuuriani, on se kumma jos tästä ei naiset innostu?!



Eetu: WTF?? Huoh...

Elämää kollin kanssa

Viime kuukaudet ovat kyllä kissanhoidon kannalta olleet yhtä hullunmyllyä. Adam löysi sisäisen miehensä pikkuhiljaa syksyn edetessä, ja muutama päivä ennen joulua tapahtui sitten se eniten (kauhulla) odotettu; ensimmäinen merkkauspisu. Adam on osoittautunut viriiliksi nuoreksi mieheksi, mutta koska hankin sen paitsi lemmikiksi, myös näyttely- ja siitoskissaksi, ei leikkauttaminen ole ollut mikään vaihtoehto vielä tässä vaiheessa. Olemme siis eläneet viime kuukaudet kollinomistajan arkea.

Kaikki alkoi oikeastaan pian Tampereen näyttelyn jälkeen. Adam oli jo pitkään syönyt vähän huonosti, mutta totaalinen stoppi tuli lokakuussa, noin 8 kk iässä. Adamille ei kelvannut enää mikään, kaikki oli hyihyi ja en syö. Ainoastaan raksut tuntuvat pojalle maistuvan edes jotenkuten. Syömisen kanssa on taisteltu nämä 4-5 kk eikä muutosta ole oikeastaan tullut. Adamin paino on pysynyt surkeana, se on mielestäni aivan liian laiha ja suostuu itse syömään oikeastaan vain raksuja ja märkäruoista kastikkeet. Pakkoruokinta on tullut erittäin tutuksi ja jokapäiväiseksi, pakkohan kollin on jotain saada syödäkseen.

Muilta osin Adam ei ole toistaiseksi ollut niin vaikea kolli kuin pelkäsin. Syömättömyys ja riutuminen on oikeasti omasta näkökulmastani se kaikista sydäntäraastavin asia kollinpidossa. Merkkailu alkoi ennen joulua ja yltyi siskoni kissojen ollessa käymässä. Ensialkuun merkkailu oli satunnaista, yksi pisu parin päivän välein. Sitten se yltyi ja yltyi. Joulunpyhinä olimme tilanteessa, jossa Adam piti kollinpöksyjä oikeastaan kokoajan, ainoastaan öisin ja tarhassa se sai olla ilman. Yhtenä päivänä seurasin Adamin menoa parin tunnin ajan ja bongasin toistakymmentä merkkauspisua. Aikamoinen määrä!

Tammikuun alussa tilanne alkoi rauhoittua. Surokin näyttelyssä Adam oli toistaiseksi aktiivisimmillaan mitä tulee näyttelykuseskeluun. Se pissasi oman häkkinsä pari-kolme kertaa ja tuomarihäkin noin 10 min aikana suunnilleen yhdeksän kertaa. Kotona sama tahti ei onneksi jatkunut, vaan jatkettiin normaalilla tahdilla, yksi merkkauspisu parin päivän sisällä. Ronja tuli kylään tammikuun puolenvälin jälkeen. Sviittiin kustiin autuaasti päivittäin, ja minä sain siivota, eihän morsiamen ollessa tietenkään voinut pitää pöksyjä jalassa. Ronjan lähdettyä sunnuntaina maanantai oli aivan kaoottinen päivä. Adam kusi pöksyissään olleen, varsin paksun terveyssiteen aivan täyteen. Päästyään ikävän tuskastaan tilanne jälleen rauhoittui, ja sen jälkeen ollaan menty keskimäärin linjalla 1 merkkauspisu/viikko. Se on todella rauhallinen ja kohtuullinen tahti, jota itsekin niiden kusien siivoajana kestän mainiosti. Adam näyttää tyytyneen siihen yhteen naiseen, kiltti poika ;)

Adam ei ole oikeastaan missään vaiheessa suuremmin jollottanut eli mourunnut naisten perään. Tämä oli odotettavissakin, sillä Adamilla on todella heikko ja pieni ääni. Toisinaan se on päästänyt pari säälittävää ulahdusta, mutta ei todellakaan mitään häritseviä konsertteja. Toivottavasti ei keksi aloittaakaan!

Tänään on jännittävä päivä. Ronja on 4,5 tiineyviikon jälkeen menossa ultraan, sillä edelleen on täysi mysteeri, onko se tiine vai ei. Mikäli ei ole, niin uudet treffit on tiedossa todennäköisesti varsin pian. Jos taas on, niin voin kollinomistajana huokaista helpotuksesta. Saa nähdä mihin suunnitelmat nyt vie, leikkaus ei edelleenkään ole vaihtoehto Adamin tapauksessa, mutta toisaalta en jaksaisi enää katsella tuota sen syömättömyyttä ja laihaa, riutunutta olemusta.

Kollinomistaja kiittää, kuittaa ja palaa asiaan.

Kun Ronja kylään tuli

Onpa taas pitkä aika siitä, kun viimeksi päivitin blogia! Viime viikko meni yhdessä hullunmyllyssä, mutta nyt ehkä pikkuhiljaa elämä taas normalisoituu... Toivottavasti! Tässä nyt pieni raportti viime viikon tapahtumista, varutukaa piiiiitkään selostukseen :D

Adam sai viikko sitten tiistaina kylään morsiamensa Ronjan. Neito oli aloitellut juoksuaan jo sunnuntaina ja kun kiima maanantaina lähti pontevasti käyntiin, alettiin etsiä Ronjalle kyytiä Espoosta Jyväskylään. Se löytyikin hyvin nopeasti heti tiistai-illalle, kiitos vielä Katjalle ja Jukalle kyydin järjestämisestä!

Ennen Ronjan tuloa sisustin nuorelle parille sviitin yläkerran kylpyhuoneeseen. Heti saavuttuuaan Ronja pääsikin tutustumaan "lemmenpesään", ja puoli tuntia uusia hajuja ihmeteltyään tyttö oli jo aivan kuin kotonaan! Mahdoton kehräys alkoi käydä ja jo ensimmäisenä iltana kiima antoi merkkejä olemassaolostaan. Ronjan kotiuduttua päästin Adamin tutustumaan morsmaikkuunsa. Poika oli heti innolla mukana jutussa ja yritti lähes samantien selkään! Ronja oli kuitenkin tiukkana; murisi, sähisi ja antoi tassua jos poikaystävä tuli liian lähelle.



Ensimmäisen illan tunnelmia

Ronjan ärhäkkyydestä huolimatta jätin nuorenparin yöksi tutustumaan toisiinsa. Aamulla tilanne oli pitkälti sama; Ronja nökötti aina jossain Adamia korkeammalla murisemassa, ja tassu heilui. Ruoka maistui Ronjalle hyvin, ja itse lähdin päiväksi kouluun jättäen pariskunnan keskenään. Illalla tilanne oli jo vähän muuttunut parempaan suuntaan; kiima otti selvästi otettaan Ronjasta, eikä se jaksanut enää ärhennellä niin paljon.

Seuraava, eli keskiviikon-torstain välinen yö, oli raju ja kovaääninen. Yön tapahtumista ei ole muuta tietoa kuin kovaa ärähtelyä ja aamulla Adamin karvatukkoja lattialla. Ilmeisesti yli-innokas nuoriherra olisi halunnut käydä jo asiaan, mutta Ronja oli eri mieltä... Ja turpaan oli poikaraukka saanut! Molemmat olivat kuitenkin aamulla ihan kunnossa ja Ronja varsin hyväntuulisen oloinen.



Torstaina iltapäivällä Ronja alkoi olla jo leppynyt, päästi Adamin pesemään korviaan ja haistelemaan hännänalta. Illan tullen alkoi olla jo muutakin toimintaa; todistin muutamia astumisharjoituksia, Ronja oli siis kovasti peppu pystyssä ja Adam yritti roikkua selässä. Eipä siitä ensikertalaisten tekniikalla oikein mitään vielä tullut, yritykseksi jäi!

Harjoitukset eivät kauan kestäneet, Adam oli nimittäin koko torstain varsin noivea ja väsynyt. Arvelen sen olleen uupunut parin päivän valvomisesta; tuskin nukkumisesta oli tullut mitään, kun Adam vartoi ärhäkkää morsiantaan. Torstaina iltamyöhään mennessä oli tapahtunut kuitenkin jotain mystistä, sillä pari oli rakastunut! Torstai-ilta meni sydän sykkyrällä katsellessa kissojen hellittelyä, toistensa kilpaa pesemistä ja vierekkäin nukkumista. Kuinka hellyyttävää!



Seuraava yö ja perjantaipäivä meni aika pitkälti samoissa merkeissä; hellittelyä, lepäilyä, välilä laiskoja astumisyrityksiä... Ronjan kiima nousi joka päivä aina illalla, päivät ne lähinnä nukkuivat tai vain katselivat toisiaan. Välillä näytti, että Adamin kiinnostus ei jaksanut pysyä yllä, siispä pariskunta sai välillä viettää tuntejakin erillään toisistaan. Silloin alkoi kyllä aina järkyttävä huutaminen molemmilta puolilta vessanovea, ja kyllä sitten taas nautittiin kun päästiin yhteen.

Perjantai-lauantaiyönä ei sviitistä kuulunut mitään sen kummempaa. Aamulla siellä oli kuitenkin kaikki matot yms mytyssä ja ympäri seiniä, että tiedä sitten mitä olivat puuhailleet! Lauantaina meillä oli siskoni kihlajaisjuhlat joten viikonloppu oli kaikenakikkiaan hyvin levoton. Tästä huolimatta kissat elivät varsin rentoa elämää huoneessaan, ja sieltä kuului lauantai-illan aikana muutama rääkäisykin!





Astumisharjoitus, Adam on todella närkästynyt häiriöstä :D

Sunnuntai koitti, ja tuli Ronjan aika lähteä kotiin. Hanne tuli aamupäivällä hakemaan sitä, katsottiin paperit kuntoon ja sitten kissoja katsomaan. Adam näytti anopille vielä todistukseksi pari astumisyritystä, jotka tyssäsivät siihen että Ronja ei oikein enää jaksanut :D Yhtään varmaa astumista emme siis valitettavasti nähneet, pari rääkäisyä vain kuului... Ei kauhean aktiivista porukkaa siis ainakaan, ja häveliästä menoa kun eivät ihmisten nähden suostuneet hommaa loppuun viemään ;) Nyt täytyy toivoa parasta, muutaman viikon päästä tiedämme onko pikkuisia odotettavissa!



Ronjan lähdettyä Adamin elämä on ollut yhtä kurjuutta! Se on huudellut rakkaansa perään ja etsinyt joka paikasta. Illalla ja yöllä jo välillä nukkuikin, mutta muuten todella levotonta on meno ollut, huutelua ja kusen lentämistä. Tänään Adam oli pistänyt koulussa ollessani aivan ranttaliksi, ei siitä nyt sen tarkemmin muuta kuin että lasinsirujakin sain siivota, kun eräs oli taulu lennätetty alas... Toivotaan, että tilanne tästä taas pian normalisoituu ja Adam pääsee järkytyksestään yli.





Toivon niin, että tästä syntyisi nyt pikku-Ronjia ja pikku-Adameita <3 Hyvin mahdollista on kuitenkin, että ensikertalaisilla ei ole tekniikka ollut ihan kohdillaan... Pian se tiedetään, ja sitten varmaan vaan uusintayritystä kehiin!

Terveysjuttuja

Kävimme tänään Adamin kanssa Eläinklinikka Tähdessä siitostesteissä. Ennen kuin morsiamet tulevat kylään, täytyy varmistaa että kollipoika on varmasti terve ja hyvässä kunnossa.

Adamilta tutkittiin seuraavat asiat: FeLV (leukoosi) ja FIV (kissan immuunikatovirus), HCM (hypertrofinen kardiomypatia, erityisesti esim. metsäkissoilla esiintyvä sydänsairaus), GSD IV (Glycogen storage disease type IV, metsäkissoille tyypillinen sairaus) sekä veriryhmä määritettiin.

Jännitin vähän etukäteen miten Adam tulee käyttäytymään, sydämen ultrauksessa, verikokeen ja poskisolunäytteen ottamisessa kun on paljon hommaa. Poika oli todella reipas ja ystävällinen, sai todella paljon kehuja käytöksestään :) Verikokeen aikana piti vähän rimpuilla loppuvaiheessa, mutta esim. sydän saatiin ultrattua hienosti ilman karvojen ajeluakin! Eläinlääkäri sai mitattua kammioiden seinien paksuudet kolmesta eri kohdasta ja arvot olivat hyvät. Myös vasen eteinen tutkittiin, ja sekin oli täysin terve, täten tutkimuksessa ei löytynyt mitään HCM:aan viittaavaa.

FeLV ja FIV -testit olivat negatiiviset. Veriryhmä lähti ulkopuoliseen laboratorioon tutkittavaksi, ja sen tulos selviää huomenna. GSD IV -testin lähetän itse Genidexen laboratorioon Ranskaan, ja tulos saapunee sieltä parin viikon kuluttua.

Kaikenkaikkiaan meillä näyttäisi siis olevan varsin terve kollipoika! Adam odottaa taatusti itse jo innolla treffejä, nyt kun naimalupakin on saatu ;)