Eetu Pörri 10 v!

Blogin kirjoittelu on taas vähän jäänyt, en taida keksiä enää mitään tekosyitäkään :D Noinkohan meillä on enää yhtään lukijaakaan! No, joka tapauksessa, tarkoitus olisi taas saada pikkuhiljaa kuluneen talveen ja kevään tapahtumat päivitettyä. Tällä kertaa en tee mitään megapostausta, vaan taida jakaa kuulumiset useampaan erään. Aloitetaan tärkeästä merkkipäivästä:

Eetu Pörri täytti 9.4.2012 kokonaiset kymmenen vuotta!

Herrakissa otti merkkipäivänsä iän tuomalla arvokkuudella. Juhlimme täysien ruokakuppien muodossa, sen kummempaa lahjaa en Eetulle keksinyt, kun tuota tavaraakin alkaa jo olla ihan riittävästi :D Kesällä ehkä juhlitaan Eetun synnyinseudulla sitten vielä tuttujen ihmistenkin kesken.

En sanoisi Eetua missään nimessä vanhaksi kissaksi, eikä vuosia siitä omaan silmääni vielä juurikaan huomaa, lukuunottamatta vaivaavia hampaita. Hampaiden hoidon suhteen tilanne on vähän hankala, sillä Eetu ei kipuile ollenkaan. Joulukuussa kokeiltiin antaa sille kipulääkettä ja seurata muuttuuko käyttäytyminen (eli siis olisiko sillä ollut jotain kipukäyttäytymistä mitä ei olla huomattu), mutta ei ainakaan havaittavaa muutosta ollut. Eetun voi kuitenkin aivan mainiosti, meno on välillä vauhdikkampaa kun Adamin, ja sen ruokahalu on pysynyt ennallaan - järkyttävän suurena siis! Paino on saatu kuitenkin pysymään hallinnassa. Eetu hakeutuu entistä enemmän syliini nukkumaan ja yötkin se nukkuu sängyssä. Kesällä Eetu pääsee taas hammastarkastukseen ja ajattelin samalla ottaa siitä maksa-, munuais- ja kilpirauhasarvot, ihan kaiken varalta. Ikääntyvillä kissoilla yleensä juurikin nuo elimet alkavat ensimmäisenä krenaamaan.

Eetu on ilokseni ollut muutamilla Jyväskylän reissuillamme nyt todella hyvä matkustaja. Johtuneeko osittain siitä että että matkustavat Adamin kanssa nykyään usein samassa boksissa, tai sitten ei muuten vaan koe autossakaan mouruamista enää tarpeelliseksi. Niin tai näin, tämä on hyvä juttu sen kannalta, ettei tarvitse miettiä stressaako "vanhus" matkoistamme liikaa. Harkitsin alkuvuodesta jopa sen ilmoittamista näyttelyyn, mutta jäi sitten kuitenkin tekemättä. Katsotaan jos vielä joskus johonkin lähellä olevaan, pieneen näyttelyyn. Aktiivinäyttelykissaa Eetusta ei tietenkään enää tule, saa olla komea ja ylväs ihan täällä kotioloissa :-)

Onnea mamman rakas Pörrikissa, toivotaan että ikä on vielä pitkään vain numeroita <3

Seuraavassa postauksessa sitten Adamin jännittäviä kuulumisia...

Ja sitten tuli huhtikuu

Aika menee kuin siivillä! Tuntuu, ettei ehdi kissaa sanoa ;-), kun viikot jo vaihtuu seuraavaan. Kirjoitukset ovat nyt ohi, ja vuorostaan pääsykokeisiin lukeminen aloitettu. Kissat ovat tietysti onnesta soikeina, sillä vietän edelleen päivät kotona lukien, valmennuskurssia on vain muutama tunti iltaisin. Ne eivät kuitenkaan suostu ymmärtämään, että jos kerta olen kotona, niin miksi en käytä kaikkea aikaani herrasväen paijaamiseen :D Itseasiassa joudun sulkeutumaan aina keittiöön, jonne kissoilla ei siis muutenkaan ole asiaa ilman ihmisten läsnäoloa, lukemaan. Muualla keskittymisestä ei tulisi mitään, sillä apumiehet ovat aina paikalla. Eetu yleensä tulee sivistyneesti vain istuskelemaan tai makoilemaan kirjojen päälle, mutta Adam puolestaan on itse röyhkeys: se yrittää käännellä sivuja, repiä papereita, nyysiä kirjoitusvälineitä, pureskella kynää yrittäessäni kirjoittaa... Toisin sanoen tekee kaikkensa, jotta lukemisesta ei tulisi mitään ;-)

Adamin yliaktiivisuuteen varmasti vaikuttaa myös kevään tullen pintaan nousseet hormonit. Tilanne ei ole mitenkään kovin paha vielä (onneksi!), meillä kotona ei ole naaraita tai muutakaan, mikä stimuloisi Adamin viettejä. Paino on kuitenkin jo humpsahtanut muutaman sata grammaa alaspäin - ruokahalu on siis taas katoamassa. Hyvin poika edelleen syö, ja onneksi sille on talven aikana kertynyt vähän vatsapussukkaa, jonka lähtemisestä ei ole haittaa ;-) Yksi aamu heräsin siihen, että Adam keikkuu ja treenailee sängyn jalkopäässä lepäilevän Eetun niskassa... Valloittava aamuherätys :D

Tarhailukin on nyt kunnolla päässyt alkuun, kun kaikki lumet ovat sieltä sulaneet, vaikka toki Adam on koko läpi talven käynyt välillä tarhassa pyörähtämässä. Valjastelukautta ei päästä vielä hetkeen aloittamaan, sillä pihalla on vielä melkoiset kinokset lunta.

Lauantaina 9.4. vietimme Eetun 9-vuotissyntymäpäivää :-) Palkinnoksi vanha herra sai niin paljon herkkuruokaansa kuin halusi - kyllä oli onnellista kissaa :D Eetu voi mainiosti alkuvuoden akne-episodin mentyä ohi. Saatan kuitenkin ottaa sen mukaan eläinlääkäriin muutaman viikon päästä, kun Adam saa vuosittaiset rokotuksensa. Vanhoilla kissoilla terveystarkastuksia suositellaan tehtävän vähän useammin kuin kerran vuodessa, ja jos ei muuta, niin ainakin Eetu pääsee hurmaamaan klinikan väkeä ja samalla voidaan katsaista hampaiden tilanne!

Tässä yksi kuva syntymäpäiväsankarista, tämä on tosin otettu jo tammikuussa Lahden näyttelystä, Heikki Siltalan käsialaa siis :)

Hammaspipiä ja näyttelyitä

Kaksi viikkoa lomaa takana, pitäisiköhän pikkuhiljaa alkaa herätä tästä koomasta ja saada jotain hyödyllistä aikaan :D Kissarintamalla kyllä on tapahtunut, viime torstaina oli ell-reissu poikien kanssa, ja viikonlopun vietin assaroimassa Siilinjärvellä. Ehkä nyt olisi aika alkaa lukea syksyn yo-kirjoituksiin...

Torstain eläinlääkärikäynti oli sikäli rutiinireissu, että mitään akuuttia tai vakavaa ei siis ollut kyseessä. Adamille oli kertynyt poskihampaisiin vähän hammaskiveä, ja lääkärin kehotuksesta käytiin ne sitten sieltä poistamassa. Nyt on pojalla puhtaat ja valkoiset hampaat! Samalla suu ja purenta tutkittiin tarkasti, kun pohdimme lääkärin kanssa, olisiko siellä syy Adamin nirsouteen. No, purenta oli kunnossa ja suu terve, eli kai se täytyy vaan hyväksyä että Adam on ainoastaan raksukissa.

Eetu oli lääkärissä mukana perustarkastusta varten. Itselläni on jo pitkään ollut vähän epäilevä fiilis sen terveyden suhteen. Sen suu puhdistettiin ensimmäistä kertaa marraskuussa, mutta siitä huolimatta ikenet näyttivät jo kovasti punoittavan. Lääkäri tekikin Eetulle päällipuolisen tarkastuksen, ja pyysi lupaa pistää poika nukkumaan suun tarkempaa tutkimusta varten. Hammaskiveä oli kertynyt jonkin verran, ja se puhdistettiin. Lisäksi hampaista löytyi furkaleesioita, eli ikenen vetäytymistä ja siten hampaan kaulan paljastumista. Pörrikkä sai antibioottikuurin stomatiittiin eli ientulehdukseen, ja lisäksi pariksi päiväksi kipulääkettä.

Eetulla on siis alkava hammasjuuren syöpymäsairaus eli FORL. Lääkäri ei pitänyt tilannetta vielä kovin pahana, esim röntgenkuvia ei kokenut tarpeelliseksi ottaa. Ongelma on tällä hetkellä ainoastaan yhdessä hampaassa, ja sitäkään ei vielä tässä vaiheessa tarvinnut poistaa. Hyvällä suuhygienialla voidaan hampaiden rappeutumista yrittää hidastaa, ja mitään hammaskipujahan Eetulla ei vielä vaikuta olevan. Kovasti ihmettelin sitä, että tämä tuli nyt yhtäkkiä esille, kun puoli vuotta sitten suu puhdistettiin ja silloin ei löytynyt mitään kummempaa. Toisaalta lääkäri oli eri, ja epäilen, että hän ei käynyt suuta ja ienrajoja aivan yhtä tarkasti läpi. Kiitos tämänkertaisesta asiantuntevasta ja ystävällisestä palvelusta kuuluu Eläinklinikka Tähdelle!

Pojat heräilivät tokkurastaan alkuillasta, ja myöhemmin olivat molemmat jo kunnossa ja normaaleita. Eetulla on tosiaan nyt AB-kuuri päällä, ja Metacamia se sai nyt neljä päivää. Olen tähänkin mennessä pessyt Adamin hampaita, mutta Eetun hammashoito on jäänyt vähemmälle, se kun ei anna hampaitaan harjata. Ostin nyt lääkäristä Eetulle uutta hammasgeeliä, jota levitetään suuhun joka ilta. Adamille käyn ostamassa Bucacatia ja sen kanssa jatketaan jokailtaisella hampaiden harjauksella, joka on tietysti tehokkain keino pitää suu kunnossa.

Näyttelyidenkin saralla tapahtuu. Adam sai "vaihtopaikan" URKin näyttelyyn 11.7, jonne mennään jos onnistun löytämään jostain kyydin... Eli jos joku on menossa Tikkurilan näyttelyyn päiväseltään Jyväskylästä, niin kyytiä vailla yksi ihminen ja boksi! RUROKin ilmo lähtee huomenna matkaan, sinne ilmoitan Adamin lauantaiksi 21.8.

Eetu Pörri 8 v 9.4.

Vietimme eilen perjantaina 9.4. Pörrikän syntymäpäiviä. Ikää herralla tuli mittariin kokonaiset kahdeksan vuotta! Onnea mamman pörrikälle! Varsinaisia lahjoja Eetu ei saanut, mutta paras lahja sille olikin varmasti se, että sai kerrankin syödä ihan niin paljon kuin napa veti :D Ruokaa kuluikin raksuista ja lihoista kissanmaitoon, ja ilta kului mamman sylissä kehräten.

Kuva alle puolivuotiaasta Eetusta, vuodet ovat sittemin vierineet...



Tässä samassa postauksessa kerrottakoot, että Adamin morsian Ronja ei valitettavasti tullut tiineeksi toisestakaan yrityksestä. Lisää aiheesta kotisivuilla Adamin morsiansuunnitelmissa

Pörrin kakkajuttu

Ei tämä elämä näköjään rauhoitu tästä vieläkään! Kun Adamin tilanne morsianasioiden suhteen rauhoittui, alkoi puolestaan Eetusta huolehtiminen kun sille iski tiistai-iltana paha ummetus.

Eetu on kärsinyt samanlaisista vaivoista aiemminkin, mutta ei ollenkaan näin pahasti. Se on aina saanut tuotoksensa tehtyä, väli vaan on ollut pitkä ja asiointi vaatinut tikistelyä. Tiistaina tilanne oli kuitenkin paljon pahempi. En muista minä päivänä sitä ennen Eetu oli käynyt "kakkosella", mutta parina päivänä se oli saanut sen verran kuidutonta ruokaa (lihaa, Feline Portaa), että arvelinkin että jotain ongelmaa voisi tulla. Illalla Eetu yritti mennä asioilleen, mutta ei tikistelyistä huolimatta saanut paljoakaan ulos. Annoin sille rypsiöljyä lipitettäväksi, mutta illan mittaan tilanne paheni ja Eetu meni surkeaksi. Se kävi muutaman minuutin välein yrittämässä saaden ulos vain tummaa liejua (ei sisältänyt verta), ruoka ei maistunut, vatsa oli selvästi kipeä ja mieli apeana.

Annoin Eetulle ruiskulla vettä suuhun ja lisäksi Nutriplus-geeliä, jotta saisi edes vähän energiaa. Pian Eetu saikin vähän lisää taas ulos, ja rauhoittui nukkumaan. Aamulla tilanne oli jo parempi, Eetu oli pirteämpi ja pyysi ruokaa, jota ei kuitenkaan paljoa syönyt. Päivän aikana se ei käynyt laatikolla, ja iltapäivällä annoin sille parafiiniöljyä, jotta ulostemassa saataisiin ulos. Ei vieläkään mitään, joten illalla toinen annos parafiinia. Illalla ruoka kuitenkin jo maistui ja Eetu oli muutenkin lähes normaali, joten pahin alkoi olla takana.

Tänään sieltä sitten tuli paaaljon ulos! Eetu on virkeä ja oma itsensä, ruoka maistuu ja jaksaa läpsiä pikkuveljeä nenille. Parafiinia en varmaan enää anna, sitä ei ole tarkoitettukaan pitkäaikaiseen käyttöön. Sen sijaan jatkossa täytyy sitten yrittää lisätä vähän kuitua ruokavalioon ja antaa säännöllisesti Levolacia, jos sillä maha pysyisi hyvänä.

Ummetus on yleinen vaiva veteraani-ikäisillä kissoilla. Eetu on ollut tähän asti hyvin kuiduttomalla ruokavaliolla ja lisäksi se ei juo oikeastaan lainkaan, eli ongelmat olivat odotettavissa. Onneksi tästä kerrasta kuitenkin selvittiin säikähdyksellä eikä jouduttu turvautumaan eläinlääkäriin. Toivottavasti jatkossa Pörrin maha pysyy terveenä, eikä muitakaan iän tuomia vaivoja vielä ilmaannu!

Punaisten painimatsi

Ei tällä kertaa hempeilyvideo ;) Jotta elämä ei kävisi liian laiskaksi, pojat vetävät päivittäin ralleja ja painimatseja ympäri taloa. Tässä vähän laiskanpuoleinen taidonnäyte :D Vauhdikkaimmista leikeistä kuvia tai videokuvaa on mahdotonta saada, sillä silloin punaiset salamat viuhtovat sellaista vauhtia, ettei kamera pysy perässä!

Hempeilyä

Kyllä meillä pojat osaavat keskenäänkin hempeillä :) Tai lähinnä Adam hempeilee ja Eetu sietää sitä ;) Adam on niin hellä pieni poika!





P.S. Adam on rauhoittunut Ronjan jäljiltä, viimeisen kolmen päivän aikana se on lähinnä lepäillyt ja vain yksi merkkauspisu on tullut :) Oletetusta astumispäivästä tulee pian viikko täyteen, parin viikon päästä tiedämme onko pentuja odotettavissa!

Iltapäiväpainit

Allekirjoittaneella on koeviikko menossa, mutta pojat jatkavat rentoa elämänmenoaan tuttuun tapaan ;) Tässä on menossa laiskanpuoleinen iltapäiväpaini:

Pörri miettii syntyjä syviä

Ensimmäinen viikko arkea takana. Ja aika monta vielä edessä.



Tallinnasta kuuluu, Adamin Lotta-mummo (GIC SmileTail's Pippi-Lotta, NFO d 09 22) on saanut viidennen CACS-sertinsä. Suuret onnittelut Päiville ja Lotalle! :)

Nyt niitä kuvia!

Täällä menee hyvin, Adam on jatkanut kotiutumistaan lupaavasti ja hurmannut ihanalla luonteellaan kaikki. Eetun kanssa ovat päässeet tutustumisessa seuraavaan vaiheeseen. Adam ihailee Eetua suuresti ja käy jatkuvasti puskemassa ja kehräämässä sen ympärillä. Eetu puolestaan esittää coolia ja läpsäisee pikkuveljeä leikkisästi päähän aina kun se kävelee ohi ;)

Adamin ruokahalukin on alkanut jo normalisoitumaan ensimmäisen päivän jännityksestä. Tämän talon tavoille koulutus on kuitenkin jo aloitettu, meillähän mennään ruokinnan suhteen ihmisten säännöillä, eikä sen suurempaa nirsoilua suvaita ;) Adam on kyllä syönyt ihan hyvin kaikkea mitä on tarjottu, se ei vaan oikein malta ottaa kun ihan pieniä murusia kerrallaan, ja sitten ruokaa pitää olla tarjoamassa jatkuvasti.

Adam on todella aktiivinen pentu, ja sillä näyttäisi olevan tasan kaksi vaihetta: leikki ja uni. Adam on hulluna erityisesti huiskaleluihin. Tänään se pääsi kunnolla tutustumaan myös ulkoilmaan, kun pojat hengailivat pitkän tovin yhdessä ulkotarhassa.

Monet toivoivat kuvia, ja nyt kun sain kotikoneen netinkin toimimaan, niin täältäpä tulee!

Kaksi ensimmäistä kuvaa: midi















Poikia ei huvittanut enää poseerata :D

Eetun uusi ystävä

Eetulla on ollut varsin jännä päivä tänään. Joka kerta, kun se on mennyt tarhaan, on hetken päästä ilmestynyt pihalle myös mustavalkoinen vierailija. Tämä sama kissa on joskus aiemminkin vieraillut pihassamme, se on joku näistä lähialueen vapaasti ulkoilevista kissoista, jotkut kun pitää kissojaan vapaana jopa keskellä kaupunkia...

Eetun ja uuden kaverin lempipuuhaa on toisilleen kyräileminen ja tuijottaminen. Varmaan tekisivät sitä tuntikausia jos ei keskeytettäisi, nytkin Eetu on nököttänyt tarhassa jo ties kuinka kauan. Tänään hyppytunnilla jouduin hakemaan Eetun ulkokautta sisään, kun se ei muuten suostunut lopettamaan tuijotuskilpailuaan. Sisälle jouduttuaan Eetu oli innosta sekaisin; se kiersi joka ikkunassa pälyilemässä, näkyisikö kaveria jossain.

Äsken kun kävin ulkona ottamassa kuvia ja juttelemassa vierailijalle, niin Eetu mourusi kateellisena tarhassaan :D Tässä muutama kuva, jos en ole aiemmin muistanut mainita, niin kuvia saa klikkaamalla suuremmaksi.

"Tuolla se taas menee..."



Näin söpö kaveri on kyseessä:



"Jos vain pääsisin tuon verkon toiselle puolelle, niin näkisi pikkunulikkakin, että kuka täällä määrää..."

Eetu Pörri 7 v!

Kyllä se nyt tosiaan on niin, meidän Pörrikkä on veteraani-iässä! Miten tämä aika meneekään, vastahan se oli pieni rähmäsilmäinen rääpäle... Synttärikissa on ottanut aamun rauhallisesti, se sai ison annoksen Carnya JA sydäntä, ja äsken maisteltiin vielä kissojen salamitikkuakin :) Iltapäivällä tehdään synttäriannos Shebasta (yksi Eetun lemppareista) ja tarkoitus olisi myös käydä pienellä valjastelulenkillä ulkona.



Mitään sen kummempia synttärilahjoja ei nyt ole, mutta uskoisin ylimääräisten ruoka-annosten kelpaavan Eetulle vallan mainiosti ;) Kauhean hellyydenkipeä se on tänään ollut, kierii tuossa lattialla nytkin, taitaa tietää olevansa päivänsankari.



Seitsemän vuoden ikä tarkoittaa myös sitä, että päästään näyttelyissäkin jo vetskuluokkaan! Eetuhan tosin on tällä hetkellä näyttelytauolla, mutta veteraanikilpaan osallistutaan sitten kun Eetun taas jaksan johonkin raahata :D Veteraani-iän myötä voitaisiin joidenkin ruokamerkkien osalta siirtyä senior-lajikkeisiin. Nekin iät kuitenkin vaihtelee hyvin paljon ruokamerkkien mukaan ja esim. Royal Caninilla se raja taitaa olla vasta 10 vuotta. Animondan ja Latzin Senior -ruokia olen Eetulle kuitenkin jo ostellut.



Eetu saa nyt synttäripäivän jälkeen ottaa oikein rauhallisesti muutaman päivän. Itse lähden nimittäin pääsiäiseksi Lontooseen, lähtö on huomenna aikaisin aamulla ja takaisin tullaan tiistaina myöhään illalla. Blogikin nyt siis hiljenee muutamaksi päiväksi. Eetua tulee varmasti taas kova ikävä, vaikka olen poissa vain alle viikon. Ja saa nähdä miten närkästynyt herra täällä odottelee, kun mamma palaa reissusta ;)