Ruokapohdintaa

Viime aikoina on joutunut miettimään ruokintajuttuja taas kerran vähän uudestaan. Eetun ruokavalioon pitää ummetuksen takia lisätä kuitua, ja Adamin kanssa, noh, ruokailu on ollut yhtä taistelua viimeiset puoli vuotta.

Olen pikkuhiljaa antamassa periksi Adamin loputtomalle himolle syödä raksuja, muutahan se ei oikeastaan viime aikoina ole vapaaehtoisesti syönytkään. Nyt kun pentuajan vatsavaivat tuntuvat olevan takana päin, olen uskaltanut kokeilla Adamin kanssa erilaisia raksuvaihtoehtoja. Kokeilut ovat tälläkin hetkellä käynnissä, nyt kupissa on loput vanhasta Royalin Intense Hairball -pussista, ja seuraavaksi jonossa odottaa 400 g pussi Oral Sensitiveä. Royalin Maine Coon -raksua oli tarkoitus testailla seuraavaksi, mutta en onnistunut löytämään tähän hätään sitä mistään, eli aloitellaan nyt sitten hammasraksuilla.

Aiemmin hyvin pienestä raksunkulutuksesta kertoo se, että Royalin 2 kg Kitten -pussi on kestänyt tämän noin 10 kk kun Adam on meillä majaillut :D Pienenä se toki söi muitakin raksuja, mutta raksuilussa oli myös pitkiä taukoja vatsaongelmien takia. Nyt niitä ei enää ole ollut satunnaista "löysäilyä" lukuunottamatta, eli raksujen määrä ruokavaliossa on kasvanut. Elättelen toki edelleen toiveita, että Adamille pian alkaisi maistua myös liha ja märkäruoat. Itse olen aina jotenkin vierastanut pääosin raksuista koostuvaa ruokavaliota, ehkä siksikin että huonosti juovalle kastraattiurokselle Eetulle en ole niitä paljoakaan uskaltanut antaa. Adam juo kuitenkin hyvin ja pissahommien kanssa ei ole ollut mitään ongelmia, eli ehkä tässä uskaltaa kuitenkin turvallisin mielin antaa sille suosikkiruokaansa!

Pojat kävivät toissapäivänä vaa'alla, ja tulos oli molempien osalta iloinen yllätys, sillä painot olivat muuttuneet toivottuun suuntaan, Adamilla ylös- ja Eetulla alaspäin. Eetu itseasiassa painaa nyt jonkin verran alle 6 kg, eli varaa herkutella on jonkin verran :) Se saa nyt silloin tällöin pari milliä Levolacia, jotta maha pysyisi kunnossa, mutta olen ajatellut myös lisätä kuitua vaikka sitten namien muodossa. Kesää kohti Eetu alkaa liikkuakin taas enemmän, eli vaaraa ylipainosta ei tällä hetkellä ole.

Pöperöä kuppiin siis vaan ja kohti kevättä!

Pörrin kakkajuttu

Ei tämä elämä näköjään rauhoitu tästä vieläkään! Kun Adamin tilanne morsianasioiden suhteen rauhoittui, alkoi puolestaan Eetusta huolehtiminen kun sille iski tiistai-iltana paha ummetus.

Eetu on kärsinyt samanlaisista vaivoista aiemminkin, mutta ei ollenkaan näin pahasti. Se on aina saanut tuotoksensa tehtyä, väli vaan on ollut pitkä ja asiointi vaatinut tikistelyä. Tiistaina tilanne oli kuitenkin paljon pahempi. En muista minä päivänä sitä ennen Eetu oli käynyt "kakkosella", mutta parina päivänä se oli saanut sen verran kuidutonta ruokaa (lihaa, Feline Portaa), että arvelinkin että jotain ongelmaa voisi tulla. Illalla Eetu yritti mennä asioilleen, mutta ei tikistelyistä huolimatta saanut paljoakaan ulos. Annoin sille rypsiöljyä lipitettäväksi, mutta illan mittaan tilanne paheni ja Eetu meni surkeaksi. Se kävi muutaman minuutin välein yrittämässä saaden ulos vain tummaa liejua (ei sisältänyt verta), ruoka ei maistunut, vatsa oli selvästi kipeä ja mieli apeana.

Annoin Eetulle ruiskulla vettä suuhun ja lisäksi Nutriplus-geeliä, jotta saisi edes vähän energiaa. Pian Eetu saikin vähän lisää taas ulos, ja rauhoittui nukkumaan. Aamulla tilanne oli jo parempi, Eetu oli pirteämpi ja pyysi ruokaa, jota ei kuitenkaan paljoa syönyt. Päivän aikana se ei käynyt laatikolla, ja iltapäivällä annoin sille parafiiniöljyä, jotta ulostemassa saataisiin ulos. Ei vieläkään mitään, joten illalla toinen annos parafiinia. Illalla ruoka kuitenkin jo maistui ja Eetu oli muutenkin lähes normaali, joten pahin alkoi olla takana.

Tänään sieltä sitten tuli paaaljon ulos! Eetu on virkeä ja oma itsensä, ruoka maistuu ja jaksaa läpsiä pikkuveljeä nenille. Parafiinia en varmaan enää anna, sitä ei ole tarkoitettukaan pitkäaikaiseen käyttöön. Sen sijaan jatkossa täytyy sitten yrittää lisätä vähän kuitua ruokavalioon ja antaa säännöllisesti Levolacia, jos sillä maha pysyisi hyvänä.

Ummetus on yleinen vaiva veteraani-ikäisillä kissoilla. Eetu on ollut tähän asti hyvin kuiduttomalla ruokavaliolla ja lisäksi se ei juo oikeastaan lainkaan, eli ongelmat olivat odotettavissa. Onneksi tästä kerrasta kuitenkin selvittiin säikähdyksellä eikä jouduttu turvautumaan eläinlääkäriin. Toivottavasti jatkossa Pörrin maha pysyy terveenä, eikä muitakaan iän tuomia vaivoja vielä ilmaannu!

Paljon on taas tapahtunut...

Ilmeisesti Adamin aiemmat huutelut tuottivat tulosta, ja viikko sitten tyttöystävä Ronja aloitteli kiimaansa. Ronja ei siis ollut tiineenä, ensimmäisessä ultrassa näkyi yksi pentu ja toisessa ei enää yhtään, tiineyden merkit olivat loppuun saakka varsin vahvat, eli ehkä jotain valetiineyden tapaista... Sitä on kuitenkin turha jäädä sen kummemmin jossittelemaan, uusi kiima alkoi ja eikun uusia treffejä järjestämään!

Saimme Ronjalle kyydin heti tiistaille (kiitos Katja ja Jukka!), ja illan hämärtyessä pariskunta pääsikin jo yhteiseen sviittiin. Adam tuntui heti muistavan morsiamensa ja sen, mikä on homman nimi, mutta Ronja oli eri mieltä ja varsin ärsyyntynyt koko touhuun. Keskiviikkoaamun valjetessa uljas prinssi oli kuitenkin sulattanut prinsessansa, ja aamulla oltiin jo pusutteluvaiheessa.



Treffit sujuivat jälleen harmittavan hiljaisissa merkeissä. Ronjan kiima ei ollut kovin vahvana päällä, se kyllä kieri ja nosti peppua aina kun rapsuttelin, mutta muuten oli aika rauhallinen. Adam tyytyi myös alkuinnostuksen jälkeen vain halailemaan ja välillä yrittämään laiskasti astumista. Täytyy sanoa siis että todella fleguja kissoiksi tuossa touhussa!

Ronja lähti kotiin varhain lauantaiaamuna (kiitos Minna!) ja sulho jäi kaipaamaan. Toiveeni astutuksen onnistumisesta eivät ole tälläkään kertaa vahvat, sillä en nähnyt tai kuullut yhtään onnistunutta astumista. Muita merkkejä kuitenkin oli sen puolesta, että josko jotain olisi tapahtunut... Se tiedetään muutaman viikon sisällä, tarvittaessa Ronja ultrataan. Tilanteen ja mahdollisen tiineyden kehittymistä voi seurata Slytiger's -kissalan blogissa



Adam on ollut morsiamen lähdön jälkeen rauhallinen ja oloonsa tyytyväinen. Lauantaina vähän huudeltiin tytön perään, mutta sen jälkeen ei ole edes merkkauspisuja päästelty! Nyt kollinelämä rauhoittuukin, morsiamia ei ole enempää tällä haavaa tulossa. Adam pääsee keskittymään tärkeämpiin asioihin, eli itsensä kasvattamiseen isoksi ja karvaiseksi :)

Äijäasennetta by Adam

Blogikirjoitus by Adam

Hmm, mitäköhän jäynää sitä tänään keksisi? Kenties murtautuisi raksukaappiin tai kusaisisi sohvalle...



Tsihihih, mamma inhoaa jäyniäni! Varsinkin sulotuoksuja sohvalla tai pöytäliinalla. Mutta minkäs teet, täytyyhän naisia houkutella kaikin keinoin, mistäs ne muuten tietää että ulottuvilla on viriili nuori mies



Ei mutta nyt tarkkana! Puhuttiinko jotain naisista?



Naiset, naiset, nuo sulokkaat olennot,... Pidän itseni hoikkana ja sulavana naisia varten, eikä tokikaan turkkia sovi kasvattaa, tuskinpa naiset mistään karvaisista pumpulipalloista pitää. Ei, ei, machona vaan ja vähän äijäilmettä peliin!



Oletteko kuulolla te, oi ihanat kissatytöt? Maaliskuu on kissojen rakkauden aikaa, joten tulkaa ihmeessä... Mamma voi olla asiasta vähän eri mieltä, mutta mitäpä tuosta. Olen kirjaimellisesti varsinainen naistennaurattaja ja vaitiolo taataan... Slurps!



Katsokaa nyt komeaa figuuriani, on se kumma jos tästä ei naiset innostu?!



Eetu: WTF?? Huoh...

Näyttelysuunnitelmia

Nyt kun kotisivujakaan ei taas vaihteeksi saa päivitettyä (muuttivat automaattisesti Google Sitesiin ja nyt sitten vuorostaan se kenkkuilee), niin selvennetäänpä täällä vähän meidän kevään näyttelykalenteria :)

Adam on nyt ansaitulla näyttelytauolla, joka loppupeleissä jääkin suunniteltua lyhyemmäksi. Adamin valmistuttua Jyväskylässä Championiksi se siirtyy nyt luokkaan 7, ja voi saada siinä luokassa vain kaksi sertiä kotimaasta. Olen ilmoittanut Adamin RUROKin näyttelyyn Helsinkiin (PetExpo, Messukeskus) lauantaiksi 24.4. Tänne tulee pitkästä aikaa myös Alexander (lk 8) eli paikalla on meiltä punaisia mettispoikia oikein kaksin kappalein!

Seuraavan näyttelyn ilmoa tuossa juuri rustailin ja tulostelin. Sertiä lähdetään metsästämään myös PIROKin näyttelyyn Tampereelle lauantaiksi 15.5. Siellä Adam siis myös luokassa 7. Parhaimmassa tapauksessa siis Adamilla olisi Tampereen jälkeen kotimaan sertit täynnä, mutta vaikka ei olisikaan, on suunnitelmissa silti reissu Tallinnaan toukokuussa. Matkakumppaneiksi saadaan toivoon mukaan Angeli-emo ja Helmi-sisko, eli varsinainen sukukokoontuminen siis Suomenlahden toisella puolen :) Sitä reissua aletaan varmaan suunnitella tarkemmin piakkoin. Tallinnaan Adam lähtisi siis kisaamaan tarvittavasta ulkomaansertistä, tai toivottavaa tietysti olisi, että siitä ei hirveästi joutuisi kisaamaan ;)

Nämä pari näyttelyä tässä ennen RUROKia meiltä jää siis kokonaan väliin. Parhaillaan on käynnissä POH-KISin näyttely Seinäjoella, johon minun oli tarkoitus lähteä assaroimaan. Flunssan painaessa päälle jätin nyt kuitenkin väliin... Sieltä on kuulunut hienoja uutisia, Adamin emo Angeli on saanut kolmannen CACS-sertinsä kehujen kera ja sisko Helmi toisen CACIB-sertinsä :)
Myös Turun näyttely jää meiltä väliin, matka olisikin vähän turhan pitkä ja se ei tunnetusti kuulu Adamin suosikkinäyttelypaikkoihinkaan, ainakaan mitä auditorioon katsomoineen tulee...

Tällaisia suunnitelmia siis kevääksi, täytyy toivoa että saan tuon kollin edes jotenkin siedettävämpään kuntoon tässä parin kuukauden kuluessa, tuon näköisenä sitä ei kyllä kehtaa näyttelyyn viedä!

Punaisten painimatsi

Ei tällä kertaa hempeilyvideo ;) Jotta elämä ei kävisi liian laiskaksi, pojat vetävät päivittäin ralleja ja painimatseja ympäri taloa. Tässä vähän laiskanpuoleinen taidonnäyte :D Vauhdikkaimmista leikeistä kuvia tai videokuvaa on mahdotonta saada, sillä silloin punaiset salamat viuhtovat sellaista vauhtia, ettei kamera pysy perässä!